Blogin esittelytekstissä olen jo maininnut olevani maakrapu. En tosiaan ole koskaan sen kummemmin seilaillut maailman merillä. Vaara-Karjalan ytimessä kasvaneelle viikarille mäet ovat luontevampi elinympäristö kuin laineet. Suurin vaikeus laivastoelämään totuttelemisessa on kuitenkin se, että olen oppinut vain maavoimien ja ilmavoimien arvomerkit. Ne ovat helppoja. Kun oppii yhdet, niin erivärisellä taustalla olevat sanotaan ihan samalla tavalla. Tosin varusmiesaikana ilmavoimissa meillä oli jonkun vääräleuan aloittama perinne todeta, että tittelit ovat samat, vaikkakin arvoasteikot eivät ole rinnasteisia. Maavoimien majuri vastaa kuulemma ilmavoimissa ämpäriä.

Merivoimat ovat sitten ihan oma lukunsa. Varusmiesaikana tuudittauduin siihen luuloon, että ranta on niin kaukana, etten minä niitä merkkejä tarvitse. Vähän niin kuin Kiihtelysvaarassa ajattelin ruotsinkielen suhteen. Nyt iski totuus vasten kasvoja. Helpotus merivoimien järjestelmässä on se, että poleteissa ja hihassa käytetään samanlaisia kuvioita. Riittää, että oppii yhdet merkit. Tehtävä ei silti ole yksinkertainen. Kaikki merkit ovat kokoelma eripaksuisia raitoja, joita on epämääräinen joukko rivissä. Alkuun pääsee sillä, että tietää perussäännön: mitä enemmän ja mitä paksumpia raidat ovat, sitä suorempi ryhti kannattaa ottaa. Pääsykokeissa cooper-kaverini antoikin vihjeen. Kannattaa kysyä joltain tutulta kassaneidiltä vanha viivakoodinlukija lainaksi. Kun vastaan kävelee vakuuttavan oloinen sotaloordi, voi tehdä pikaisen skannauksen: ”Hyvää päivää, herra … piip piip … komentajakapteeni!”

Periaatteessa logiikka on aivan toimiva. Suurin osa on samoja titteleitä, kunhan muistaa muutaman poikkeuksen. Sotamiehen tilalla on matruusi ja vääpelin tilalla pursimies. Sitten tulee liuta luutnantteja: ali-, yli- ja tavallinen luutnantti. Kapteenikin on kapteeniluutnantti. Ilmeisesti merivoimissa pelkkä kapteeni on varattu ihan muuhun käyttöön. Tosin onhan maavoimissakin komppanian vääpeli, vaikka hänen sotilasarvonsa ei välttämättä ole vääpeli. Siitä ylöspäin kiivetessä vastaan tulee hienoja Pirates of Caribbean –leffoista tuttuja arvoja kuten kommodori ja amiraali. Sellaisia ei tosin taida lähteä meidän reissuumme. Käsittääkseni laivalla korkea-arvoisin on komentaja.

Onneksi sotilaspastorilla on sentään samanlainen tunnus jokaisessa aselajissa, niin tunnistan tyypin, kun vastaan kävelee. Yllätyksiltä tuskin voi välttyä, mutta elokuvia paljon katsoneena tiedän, kuinka selviän laivalla tilanteesta kuin tilanteesta. Mottoni olkoon: ”What would Steven Seagal do?”

Ennen laukun pakkaamista taidan vielä virittäytyä merellisiin tunnelmiin: