Viikko sitten kärvistelin -30 asteen pakkasissa. Koulutuksen aikana tehdyillä harjoituspurjehduksilla kannelle roiskunut vesi jäätyi paikoin useita kymmeniä senttejä paksuiksi jäämassoiksi. Kuukauden päästä lämpötila saattaa olla jopa 90 astetta kuumempi. Intian valtamerellä aurinko porottaa zeniitistä ja kannella voi paistaa kananmunia. Kontrasti on niin suuri, että on hieman eläytymisvaikeuksia, kun pitäisi pakata sopivan keveitä siviilivaatteita mukaan ja etsiä kaupasta oikeanlaista aurinkorasvaa ja after sun –voidetta.

Sadekausi päättyy loka-marraskuun vaihteessa Somalian korkeudella Afrikan sisäosissa. Sitten alkaa viileä kausi, mikä tarkoittaa silti 35-45 asteen varjolämpötiloja päivällä. Yöllä lämpötila voi laskea alle 10 asteen. Huhti-toukokuussa on puolestaan kuuma kausi parhaassa vauhdissaan. Päivälämpötilat ovat korkeita, eikä yölläkään viilene liikaa. Mielenkiinnolla odotan, ovatko olosuhteet merellä samankaltaiset, vai eroaako ilmasto ratkaisevasti. Kelien ennustettavuutta sotkee vielä lisää se, jos liikumme pohjois-etelä -suunnassa enemmänkin. Olivatpa lämpötilat mitä tahansa, meressäkään tuskin pääsee palelemaan. Todellakin toivon, että laivan ilmastointilaitteet ovat riittävän tehokkaat. Jos luonnon viilein osa on yli 30-asteinen merivesi, voi hiki toisinaan virrata.

Blogi%20013.jpg

Tällaisia näkymiä tuskin välimeren jälkeen on tarjolla. Kupera ja jäinen kansi ei merenkäynnissä ole tukevin mahdollinen jalansija. Reelingit ovat niin harvat, että hoikka poika sopii kyllä vaakatasossa kaiteiden välistä, joten ei kannata liikaa liukastella. Vilkas mielikuvitus on saanut minut tekemään mentaaliharjoituksia sen varalle, että luiskahtaisi nurin metallikannella, josta ei saa otetta. Selkeä vaihtoehto on tökätä kieli kiinni kanteen, niin jopa hidastuu. Suezin kohdalla ilma on jo niin lämmintä, että viimeistään silloin pääsee irti.

Lämpötilojen lisäksi olen kiusannut itseäni arvailemalla mahdollisten satamakaupunkien olosuhteita. Djiboutissa on kuivaa. Maan pinta-alasta suurin osa on hiekkaa. Kuuluisimpia nähtävyyksiä on suuri suolajärvi. Port Viktoria olisi aika namu satama Seychellien paratiisisaarilla, joiden tuntumassa on harvinaislaatuinen laguunialue. Kenian Mombasa olisi puolestaan yksi afrikkalainen turistipaikka.

Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, kuinka vapaasti laivalta voi poistua ja seikkailla silloin, kun satamissa pysähdytään. Vielä vähemmän on mitään mahdollisuutta sanoa, missä satamissa vieraillaan ja kuinka pitkän aikaa niissä ollaan. Aikatauluja ja suunnitelmia on turha toivoa laativansa. Toivon kuitenkin, että mahdollisuus maailman näkemiseen varsinaisen työn ohessa toisinaan tarjoutuu.

Lämpötilat ja satamat ovat suorastaan helposti ennustettavia, jos verrataan siihen, mitä merellä tulee vastaan. Merirosvoja tuskin jaloissa pyörii. Eivätköhän he halua välttää sotalaivoja niin hyvin kuin mahdollista. Mutta yhtään ei voi ennustaa, onko seuraavaksi nähtävä alus iso avoin vene, jossa on 20 kamelia, salakuljettajien lautta vai iso kuivarahtialus.

Kovasti kiinnostaa myös nähdä, onko sanonnalla ”seuraa kuin hai laivaa” joku todenperä. Tai näkyykö laivan ympärillä iloisesti hyppeleviä pyöriäisiä, niin kuin sarjakuvissa. Entä kuinka valtavan kokoinen on albatrossi? Ja olisihan se komeaa joku valas tai muu ihmeellinen meren eläin nähdä. Kolme Tallinnan reissua kestäneellä merimiesurallani kun en ole vielä päässyt ryhävalaiden laulua kuulemaan.

Blogi%20012.jpg

Kummitytön perhe ja yksi siskoistani päättivät varustaa minut tarpeellisella rekvisiitalla, jos sittenkin niitä merirosvoja tulee vastaan. Eipähän kukaan erehdy luulemaan turistiksi.

 

Päivän sana: Reelinki

Merenkulun asiasanasto luonnehtii asiallisen kankeasti: "aluksen laidasta ylöspäin oleva levyparras". Minä sanoisin, että se on sama kuin parvekkeen tai portaiden kaide.