Kuulostaa kovin vaatimattomalta reissun kokonaisuutta ajatellen, että haaveilee hyvästä ruuasta. Kuulemani mukaan kyse ei kuitenkaan ole mistään pikkujutusta. Sanovat, että laivalla ainut ilo on ruoka. Kärjistetysti elämä laivalla taitaakin olla työtä, nukkumista ja syömistä. Ruokailut ovat toisaalta samaa rutiinia, mutta toisaalta pieniä juhlahetkiä arjen keskellä. En tiedä, kuinka hyvin saamani käsitys pitää paikkansa, mutta hyvää ruokaa uskallan joka tapauksessa odottaa.

Pääsykokeissani minulle kerrottiin missiosta jotain yksityiskohtia. Elävästi jäi mieleen, kun sanottiin, että jopa huippukokkeja täytyi jättää pois kyydistä, koska pyrittiin valitsemaan kaikista parhaat. Mukana onkin ravintolapäällikköä, pitopalvelun pitäjää yms. ammattilaista. Tittelihän toki saavat olla mitä ovat, mutta on tuo jo käytännössä todistettu, että homma on hanskassa. Suurimmaksi osaksi koulutuksen aikana syötiin Upinniemen muonituskeskuksessa, mutta merikeikoilla kokit pääsivät näyttämään kyntensä. Muistan vieläkin ensimmäisellä iltapalalla kokemani hämmästyksen, kun tarjolla oli höyryävää juustokeittoa. Siinä vaiheessa tiesin, että tästä hommasta tulee hyvä.

Yksi mielenkiinnonkohde suuntautuukin painon kehitykseen. Pahoin epäilen, että tähän mennessä olemme saaneet vasta esimakua tulevasta. Ruokaa tulee olemaan riittävästi ja se on hyvää. Olen muutenkin pulskistunut vuoden aikana 6 kiloa. Lähtöpaino on nyt 87 kiloa. Saa nähdä, missä kunnossa tulen takaisin. Viimeiset pari kuukautta on mennyt koulutuksen kiireissä ja puolikuntoisena, niin ei ole ehtinyt urheillakaan. Enkä yhtään osaa arvata, mihin suuntaan kehitys kääntyy. Mieleen nousee muutamia tekijöitä, jotka voivat jonnekin suuntaan massaa heitellä. Ensinnäkin lämpötila on ulkona melkoinen. Sen vuoksi elimistö pitää ilmastointia päällä koko ajan. Hikoilu lisää energiankulutusta, ja paino voisi sen vuoksi laskea. Edellisen kerran Afrikassa neljä kuukautta ollessani paino putosi 5 kiloa, vaikka söin paljon. Toisaalta laivassa on ilmastointi, joka mahdollisesti vähentää hikoilua. Eikä hiki liikaa virtaa lenkkeillessäkään. Punttisali on kyllä tarjolla, mutta treenityylistä riippuu, onko se massaa lisäävää vai vähentävää.

Itsekuri on aina kaikki kaikessa, mutta turha laivalla on ryhtyä paastoamaan. Tosin ihan jokaiseen ruokailuun ei ole pakko tuppautua. Kolmivuorotyöstä johtuen pöytään voi käydä viisi kertaa päivässä. Aamupalaa saa klo 8. Lounas tarjoillaan klo 12 ja päivällinen klo 18. Iltapalaa ei varsinaisesti ole, mutta yöpalat syödään klo 24 ja 04. Kerran koulutuksen aikana sattui niin, että olin juuri menossa nukkumaan, kun kuulutettiin poikkeuksellisesti klo 22, että laivalla tarjoillaan iltapala. Piti ihan pukea vaatteet päälle ja mennä herkuttelemaan lihapiirakoilla. Tuskin sentään aion toimia sen merikarhun tavoin, jolla oli tapana herätä aina syömään kummatkin yöpalat.

Blogi%20015.jpg

Koulutuksen aikana laivan ruokalinjasto oli pääsääntöisesti tyhjillään. Kun köydet irtoavat, tulee tänne hyvin erilainen tunnelma.

 

Päivän sana: Messi

Aku Ankassa messi tarkoittaa laivan keittiötä. En tiedä, onko toimitus tehnyt harvinaisen asiavirheen vai voidaanko sanaa käyttää monessa merkityksessä. Pohjanmaalla messi on yhdistetty olohuone ja ruokailutila. Itse olen löytänyt jo upseerimessin, opistoupseerimessin, miehistömessin ja kurssimessin. Käsittääkseni vielä yksi messi on jossain. Viisi kuukautta aikaa löytää se.

Blogi%20014.jpg

Kuva ruokalinjastoa lähimpänä olevasta kurssimessistä.