Aikoinaan Upinniemessä palvelleet ystäväni kertoivat, että miinalaiva Pohjanmaa kantoi varusmiesten keskuudessa lempinimeä ”Puuhamaa”. Koulutuspurjehduksilla on varmasti ollut touhua ja tohinaa, joten lempinimi on siinä mielessä ymmärrettävä. Yhtä lailla järkeen käy, että tällaisen melko suurta huomiota herättäneen operaation yhteydessä kyseistä nimitystä ei ole viljalti viljelty.

Laivaan tutustuminen oli ainoa asia, jota olin osannut odottaa. Merivoimat ovat minulle niin vieras paikka, että ei ollut mitään mielikuvia, joiden pohjalta olisi osannut tehdä jotain arvailuja tulevasta koulutusjaksosta. Silti ei tarvitse olla mikään Einstein, jotta oivaltaa, että laivan todennäköisesti näkee. Hyvin tehokkaasti Pohjanmaa tulikin tutuksi. Jälkikäteen ajateltuna ei tietenkään ole muita vaihtoehtoja, mutta aluksi yllätyin: ”Hei, mehän asutaan tällä laivalla koko koulutuksen ajan.” Jos tarkoitus on viettää viisi kuukautta laivaolosuhteissa, niin ei ole kovin orientoivaa asua kasarmin majoitustiloissa.

Ensivaikutelma on helppo tiivistää yhteen sanaan: ahdasta. Eikä tämä tiivistetty tunnelma ole vieläkään muuttunut. Tilaa ei ole tuhlattavaksi asti. Asuminen, eläminen ja työskentely tapahtuvat hyvin kompakteissa olosuhteissa. Käytävät ovat kapeita, huoneet pieniä ja yksityisyyttä ei ole tarjolla. Koko mission suurimpia haasteita onkin juuri se, että iso läjä miehiä ja muutama nainen pääsevät mereen hyppäämättä maksimissaan 78 metrin päähän toisistaan.

Toinen väistämätön alkumetrien havainto oli karuus. Jos joku blogin lukija on yhtä vähän merenkulkija kuin minä, niin tiedoksi vaan: Pohjanmaa on suomalainen alus, mutta varustelutaso ei ole samanlainen kuin suomalaisvalmisteisissa loistoristeilijöissä. Oma majoitukseni on ylimääräisissä miinakannelle sijoitetuissa konteissa. Oviaukosta reviiriään silmäillessä mieleen tuli ensimmäisenä sukellusvene-elokuvien ympäristö. Harmaaksi, ruskeaksi, valkoiseksi tai vaaleanvihreäksi maalattu teräs on miehekästä ja tarkoituksenmukaista. Kalustus jatkaa samaa linjaa. Varsinaisen käyttötarkoituksensa jälkeen jokaisen esineen seuraavaksi merkittävin ominaisuus on, että se ei kaadu, irtoa tai hajoa, kun laiva kallistuu.

Blogi%20003.jpg

Näkymä pari metriä majoituskonttini oviaukosta katsottuna. Vaikka vähän kukkia laittaisi, ei taitaisi mitään sisustuspalkintoa voittaa. Ensisijalla on käytännöllisyys. Kopiokoneen turvaremmejä katsellessa tajuaa, että ruotsinlaivalla ei tule huomanneeksi kaikkia merenkäynnin vaatimuksia. Luulisi paperitukosten selviävän itsestään, kun laiva kallistuu 40 astetta puolelleen.

Reissun aikana  kirjoittelen lukuisia kuvauksia laivaympäristöstä. Loogista sinänsä, kun muuta ympäristöä ei ole tarjolla. Tähän hätään tarjoilen kaksi ensimmäiseksi opetettua asiaa laivalla liikkumisesta: 

1. ”Anna aina toinen käsi laivanvarustajalle.” Portaat ovat jyrkkiä. Kallistus on suunnilleen sama kuin seinää vasten nojaavissa tikapuissa. Portaita kulkiessa pitää vähintään toisen käden olla kiinni kaiteessa. Laivan heilahtaessa tulee rumaa jälkeä, jos on lähtenyt laskeutumaan kolme metriä pitkiä portaita pulla ja kahvikuppi käsissään.

2. ”Ovet ja luukut vaihdettava saattaen.” Laivassa on paljon raskaita ovia ja luukkuja. Kovassa merenkäynnissä vapaana heiluva rautaovi voi saada vaarallisen suuren nopeuden. Otsaan kolahtaessa tai sormille lyödessä pehmeämpi osapuoli antaa periksi. Siksi laivan liikkuessa ovenkahvasta ei saa koskaan päästää irti ennen kuin ovi on lukittu tai perässä kulkeva ihminen on ottanut kahvasta kiinni.

Blogi%20004.jpg

Kun laiva ei liiku, tässä kohden on laivan perästä lähes keulaan asti yltävä yhtenäinen käytävä. Merelle lähdettäessä kuvaan ilmestyy väliseiniä, jotka jakavat laivan turvallisuussyistä eri osastoihin. Jyhkeän oven kautta kuljetaan osastosta toiseen. Satamassa oltaessa riittää, että kaksikahvaisista ovista vain pienempää kahvaa käytetään. Purjehtiessa täytyy käyttää myös isoa kahvaa, jotta ovi varmasti pysyy kiinni.

 

Päivän sana: meriklaari

Laivan tila, jossa merenkäynti on turvallista eikä mitään pitäisi särkyä. Ennen merelle lähtemistä tulee kuulutus, että laiva on laitettava meriklaariksi. Laivaan ilmestyy silloin muun muassa uusia väliseiniä. Lisäksi jokainen laittaa henkilökohtaiset tavaransa merenkäyntiä sietävään asentoon. Jos järjestelmäkamera on unohtunut hyllyn päälle, on se tässä vaiheessa pistettävä turvaan.