Laivaston runsaaseen perinnevalikoimaan kuuluvat erilaiset kasteet. Niiden myötä merimiehet saavat jonkinlaisia sulkia hattuunsa. Taistelulajien arvoasteikolla minä taisin saada tänään keltaisen vyön, kun laivalle saapui Ukko Hoburg pesemään inhottavan mullan hajun maakrapujen varpaanväleistä. 

Suomen laivaston perinteinen merkkipaalu on Gotlannin eteläkärjessä sijaitseva Hoburgin niemi. Ensimmäistä kertaa kärjen ohittavat pullantuoksuiset maakravut saavat pintaansa raikkaan merellisen tuoksun. Perinne liittyy sen verran vahvasti nimenomaan laivastoon, että kasterivistössämme oli mukana toistakymmentä vuotta kauppalaivastossa palvelleita merikarhujakin. Ehkä he ovat oman lajin kasteensa saaneet, mutta tästä riitistä pystyi vapautumaan vain sertifioidulla kastetodistuksella.

Meren valtias Poseidon – suomalaisittain Ahti – ei ehdi kiireiltään jokaiseen lätäkköön isännöimään. Hallintoaluetta on siksi jaettu pienempiin siivuihin väliportaalle. Eräs tällainen hallitsija on Itämeren isäntä Ukko Hoburg. Usean päivän ajan hän oli jo inhottavasti käkättäen naureskellut laivan kuulutuslaitteisiin ja varoittanut, että Gotlannin lähettyvillä ollut ravakampi aallokko oli vasta alkua. Ukko Hoburg ei katso suopeasti alueellaan vierailevia maakrapuja. Tänään hän päätti tehdä asialle jotain. Miehistö ryhmittyi peräkannelle kahteen joukkoon: merimiehet ja ne toiset.

Laivan päällikkö ilmoitti hyvin kaksijakoisen miehistön erittäin vihaiselle luotsille. Vahvasti oman sorttinsa kansantaiteilijaa muistuttava karvalakkipäinen piipunpolttelija ei säästellyt sanojaan arvostellessaan Ukko Hoburgin alueen ohittanutta miehistöä. Päällikkö yritti puolustautua sillä, että Hoburgille ilmoittautuminen oli viivästynyt, koska nopealiikkeinen aluksemme suorastaan lensi Gotlannin ohi kiiruhtaessaan huonoa säätä pakoon. Meriselitys ei ilmeisesti ollut kauttaaltaan tyydyttävä. Sen verran seikkaperäisesti luotsi joutui opettamaan päällikölle sekstantin käyttöä ja navigointia.

Tylyn tervehdyksensä jälkeen luotsi kutsui paikalle Ukko Hoburgin. Luonnollisestikin meren aluehallitsija oli luotsin tavoin tyytymätön maakrapujen tuoksuun, mutta kiukun takaa paljastui myös huoli. Ukko Hoburgin ”viehkeä” kalanpyrstöinen tytär oli parransängen pituudesta päätellen jo hyvän aikaa ollut naimaiässä, mutta sopivaa sulhasta ei vain ollut löytynyt. Merimieheksi kastamisen ohessa oli tarkoitus järjestää kosiomenot.

Märkäkorvien – tai oikeastaan kuivakorvien – rivistö suuntasi vaihtamaan kevyempää päälle, etteivät meren tuoksut tarttuisi ihan jokaiseen vaatekappaleeseen. Siistissä jonossa siirryttiin ensin saamaan kaunis rusketus polviin ja poskiin. Vaseliinin ruskea taitaa olla paras rusketus, mitä tulen koskaan saamaan tähän ihotyyppiin. Sen sijaan toivon saavani suuhuni hieman paremman makuisia herkkuja jatkossa. Ensimmäinen gourmet annos oli ”merikahvi”, jonka koostumusta tuskin voin arvata. Kaikkein harmonisinta kokonaisuutta keitoksen laatijat eivät olleet pyrkineet tuottamaan. Yksi osa ainakin oli ruotsalaisen kansallisherkun, hapansilakan, säilykeneste. Juoma sopikin hyvänä kyytipoikana itse hapansilakalle, joka oli seuraavaksi vuorossa.

Näiden valmisteluiden jälkeen pääsin puhuttelemaan itse Ukko Hoburgia ja hänen tytärtään. Merelliset kosiomenot poikkeavat elokuvien romanttisista polvistumisista. Mahaltaan oli hankala katsoa silmiin, eivätkä neitosen varpaat mitenkään saaneet runosuontani sykkimään. Isälleen supatti, että tämä sulhasehdokas on aivan liian hengellinen hänen makuunsa. Rukkasilla ei parin viikon päästä ole käyttöä. Sen verran ovat kelit lämmenneet. Mutta paloletkun viileydessä pettymys kummasti lieveni. Eikä runsas huuhtelu tehnyt pahaa ajatellen hapansilakan tuoksun muhimista laivan sisätiloissa. On kuulemma aikaisemmilta vuosilta kokemusta siitäkin.

Erilaisia mopokasteita voidaan toteuttaa tosi laajalla skaalalla. Pahimmillaan ne ovat itse koetun nöyryytyksen kostamista seuraaville tulokkaille. Minä nautin tästä tilanteesta. En väitä tykänneeni syötävistä sotkuista, mutta odotin pahempaa. Merkittävin ilonaiheeni oli se, miten asiaan oli paneuduttu. Oli useita roolihahmoja vaatteineen ja tarina, jota kuljetettiin. Seurakuntatyössä esimerkiksi leireillä on kehitettävä toimintaa leiriläisille. Nyt sai itse olla vastaanottavana osapuolena. Valmistelijat olivat nähneet vaivaa, ja se on aina piristävää. Joillekin kasteen herkut saattoivat olla lähes ylivoimainen pala, ja itsellänikin vasta seuraava ateria peitti ikävän makuiset röyhtäisyt. Kala-allergikkoja ei onneksi mukaan sattunut. Järjestelijöiden antaumusta kuvannee, että  toisinaan kaikkein eniten pahoinvoivia ovat olleet kastetta valmistelevat henkilöt. Ruotsalaisen hapansilakkapurkin avaaminen on ilmeisesti yksi maailman kuvottavimmista kokemuksista.

Ukko Hoburg ymmärtää pr-toiminnan merkityksen. Näin lempeänä häntä ei kastetoimituksen aikana nähty kertaakaan. Sosiaalisen median jyllätessä on kameran edessä osattava myös hymyillä.

 

Päivän sana: Skönäri

Merimies. En tiedä tarkasti, voidaanko tämän initiaatioriitin myötä esimerkiksi minua kutsua skönäriksi. Itse en ainakaan sitä tekisi. Ehkä kokemuksessa on eri asteita ja sen vain jotenkin tietää, kun on skönäri.