... Se kaukomaille vie." Pakahduttavan haikea Peppi Pitkätossun laulu tuli mieleen.

Pohjanmaan lähtö sai mediassa vielä enemmän huomiota kuin taannoinen presidentin vierailu laivalla. Median edustajia oli paikalla yli 30. Olin jälleen eräänlaisessa paimenen roolissa opastamassa, millä alueilla laivassa saa liikkua, ketä saa haastatella ja mitä kuvata. Medialle oli annettu tarkat ohjeet muun muassa siitä, että laiturille saattamaan tulleita omaisia ei saanut haastatella tai kuvata muuten kuin luvan kysymällä. Onhan se selvää, että melkoisia otsikoita voitaisiin repiä haikeasta tunnelmasta. Missioon lähtevien perheenjäsenten saatteleminen on laivan vierellä paljon kovempi paikka kuin kodin ikkunasta vilkuttaminen.

Perheissä on totuttu, että isä lähtee töihin. Jossain määrin ei ole valtavan suuri ero sillä, että jonain aamuna isä lähtee vähän pidemmäksi aikaa. Tilanne on tyystin eri, kun ollaan miinalaiturilla. Amiraali astuu kannelle ja pitää lähtöpuhuttelun. Ylimääräiset poistuvat laivasta. Soittokunta töräyttää juhlalliset fanfaarit. Kahden pienemmän aluksen saattelemanan laiva irtoaa laiturista. Kuin matkan pituutta korostaakseen miinalaiva alkaa puskea jäiden välissä olevassa urassa. Asetelma on äärimmäisen haikea. Minä seurasin lähtöä upseerimessin monitoreista. Myönnettävä on, että liikutusta joutui nielemään, kun luin ystävän lähettämää läksiäistekstiviestiä.

"May the road rise up to meet you. May the wind be always at your back. May the sun shine warm upon your face. May the rains fall softly upon your fields. And until we meet again, may the Lord hold you in the palm of his hand." Turvallista seikkailua, sopivasti jännittäviä hetkiä ja nauti uusista tilanteista!

Lähdön tunnelmia ja minunkin haastatteluani voi seurata esimerkiksi tästä pätkästä.

Lähdön haikeuden karistamiseen sopi hyvin puurtaminen arjen askareissa. Pikkuhiljaa siinä alkoi puhekin hiljaisilta miehiltä sujua. Ensitöiksi oli pistettävä tavarat oikeisiin paikkoihin. Luppoaikaa ei operaation valmistelussa ole ollut. Pääpaino on ollut siinä, että laivan sisällä olisivat oikeat tavarat. Matkan aikana sitten laitetaan loput järjestelyt kuntoon. Ihan ensimmäiseksi tarkistetaan, että alus on meriklaari. Sitten sopivassa tärkeysjärjestyksessä sipistellään loput asiat kohdalleen.

Ensimmäisenä oli ohjelmassa vanhaa kunnon laivanlastausta ketjussa. Tai mistäs minä tiedän, mikä on vanha kunnon tapa. Vanhoista mustavalkoisista elokuvista vain olen saanut sen käsityksen, että ainakin Ohukainen ja Paksukainen olisivat lastanneet laivaa tällä tavoin. Ensin meni vesipulloja yhteen suuntaan, sitten karamelleja toiseen, virvoitusjuomia kolmanteen ja taas vesipulloja neljänteen. Aloin pikkuhiljaa saada kiinni ketjun ideasta. Monesti ketjuja katsellessa on tullut olo, että nopeampaa olisi, kun jokainen ottaisi paketin käteen ja juoksisi. Kapeilla käytävillä se ei todellakaan ole mahdollista. Lisäksi tyhjin käsin tehty paluumatka jää tällä tavoin väliin.

Näitä kasoja alettiin heti lähdön jälkeen setviä.

Lastauspäivän päätteeksi ei tarvinnut haaveilla erillisestä olkapäätreenistä. Joka päivä ei ole tarkoitus samanlaista projektia tehdä, joten punttisalia laitettiin kuntoon päivän viimeiset tunnit. Tosin aina voisi pistää uuden ketjun pystyyn ja kierrattää kahvakuulia ringissä. "Kas näin heiluu kuula, ja kuula heiluu näin..." Laiva-aerobic on syntynyt.

 

Päivän sana: Merivoimat ja laivasto

Yksinkertainen asia jälleen, mutta eipä vain ole tullut ajatelleeksi. Merivoimat ovat isompi yksikkö, jonka sisällä on myös laivasto. Laivasto on sitä, mitä sanakin sanoo: laivat ja sillä palvelevat joukot. Merivoimiin kuuluvat ainakin rannikkojääkärit ja ilmeisesti rannikkotykistö. Osa merivoimistakin palvelee siis vihreissä maastopuvuissa.