Olen kokenut lämpimän vastaanoton. Edellisen sotilaspastorikokemukseni pohjalta olin valmiiksi varustautunut siihen, että jossain vaiheessa kysellään, mihin pappia tarvitaan rauhanturvatehtävissä. Toimittajat ovat luonnollisestikin sitä tiedustelleet virkansa puolesta mutta miehistömme ei. Merimiehet ovat joko erinomaisen taitavia näyttelijöitä, tai sitten he ovat vakavissaan, kun eivät pelkää pappia.

Sille pienelle yksityiskohdalle en silti koskaan kyllästy naureskelemasta, että monet pyytelevät jatkuvasti minulta anteeksi, kun kiroilevat läsnä ollessani. Ikään kuin papin korvat tipahtaisivat päästä tai hänen herkkä sielunsa jotenkin haavoittuisi. En toki valita, kun jotkut ovat ottaneet suorastaan tavoitteekseen olla siivompisanaisia pastorin vaikutusalueella. Pitäisi vain keksiä joku kiva sutkautus, joka jotenkin humoristisesti ottaisi huomioon ärräpäiden päräyttelijät. En ole onnistunut sellaista luomaan, vaikka urani aikana on todella monta tilaisuutta ollut sellainen kehittää. Saa nähdä, kiroileeko kirkonmieskin reissunsa päätteeksi kuin merimies.

Pastorille laadituissa kutsumanimissä ja lempinimissä miehistö on noudattanut Upinniemessä antamiani ohjeita. Sanoin, että vain virallisissa tilaisuuksissa hyväksyn teitittelemisen. Perusperiaate on, että minut kohdataan samanarvoisena sotilashenkilönä kuin juttukaverini itse on. Kutsumanimikseni voi ottaa vaikka Marko, Make, Sagulin, Sagu, pappi tai pastori. Mikä nyt kenellekin parhaiten suuhun sopii. Tähän mennessä kehiteltyjä termejä ovat luonnollisestikin piruntorjuntaupseeri tai sen jenkkiversio ADG ”anti devil gun”. Lääkintähenkilökunta on antanut minulle nimen Casey. Tämä on seurausta rotaatiokoulutuksessa laukomistani väsyneistä Steven Seagal –vitseistä. Hänen kuuluisin roolihahmonsa on Kaappaus merellä –elokuvan Casey Ryback. Persoonallisin yllättäjä nimityksissä ei tule suoraan työstäni vaan olemuksestani. Eräs taistelija teki huomion, että muistutan sekä persoonaltani että ulkonäöltäni Tähtien sota –elokuvasarjan hahmoa C-3PO.

Laivalla ei ole papille omaa toimistoa, mikä on toisaalta oikein hyvä. Tai ehkä tarkalleen ottaen on hyvä, että papilla ei ole paperihommien vääntämistä niin paljoa, että tarvitsisi sulkeutua toimistoon, jos sellainen olisi. Menomatkan koulutusrutiinit ja muut vastaavat kun ovat takana, pystyn enemmän kiertelemään laivaa ja tapaamaan vahdissa olevia miehistön jäseniä tehtävissään. Olen kertakaikkisen yllättynyt siitä, miten innokkaasti minun kanssani on juteltu. Päivittäin käyn useita arkipäiväisiä juttutuokioita. Päivittäin myös huomaan, miten joku keskusteluista yhtäkkiä saattaa kulkea hyvinkin syväluotaavissa aiheissa. Toivon, että yhä vain enemmän osaisin tähän hommaan panostaa.

Blogi%20046.jpg

Ymmärrän selkeästi riskin, että joku katkeroituu ammatinvalinnastani. Toisille Wii-tenniksen pelaaminen on rentouttavaa vapaa-aikaa. Minulle se on totista työtä.

Toki työhöni kuuluu myös ohjelmoituja ja järjestettyjä tilanteita. Pari oppituntia olen jo pitänyt kulttuurishokista ja lanaavan taistelutoverin kohtaamisesta. Minulle ihmisten kohtaaminen ei ole aivan sisäsyntyinen taito. Monella tapaa arastelen ottaa kontaktia, joten sitä on vain pitänyt opetella. Siksi oli mukava jakaa oppimiaan asioita myös muille. Aika perussettiä tuntini olivat. Korostin päiväkodissa opittavia asioita, jotka yhä vain ovat käyttökelpoisia. Kahdella sanalla tunnin mittaiset jorinat tiivistäen: tutustu ja kuuntele.

Lisäksi selkeän papillista työtä tuli tehtyä kansihartauden merkeissä. Suezin kanavassa oli upea pitää aamun kajossa ehtoollishartaus. Mutta siitä toiste lisää.

 

Päivän merimiesuskomus: Albatrossia ei saa vahingoittaa

Merimiehestä tulee kuoltuaan albatrossi merelle. Siksi skönäri kunnioittaa kyseistä luontokappaletta aivan erityisesti. Albatrossin ampuminen on suuren epäonnen aiheuttaja. Legendan mukaan Suomen joutsenen eräällä purjehduksella ammuttiin albatrossi, minkä jälkeen jokainen kyseiseen tekoon syyllistynyt kärsi jotain suurta epäonnea.