Suljin työpaikalla tietokoneen klo 22.30. Vaikka oli kohtalaisen myöhä ja pitkä pakkauspäivä takana, olin erittäin iloinen ja pirteä. Muutamaa loppusilausta vaille olivat ensi kesän isossijoitukset valmiit. Työpöytä jäi muutenkin siistiksi. Oli hyvä ja levollinen mieli katsoa tulevaan. Siviilikiireiden vuoksi asennoituminen missioon on ollut blogikirjoittelusta huolimatta hyvin vaillinaista. Enää ei niitä sidoksia ole. Vääräleukaiset kaverini saattelivat minut matkaan Janne Tulkin laulun sanoin:

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

Sammuu tähdet ja tuuli ulvahtaa.

Täyttyy joet vierineistä, pettymyksen kyyneleistä.

Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa.

Saavuin Upinniemeen 02.30. Veljeni kuljettaman autoni takavalot hävisivät pimeään yöhön. Tunnelmoin hetken. Mietin, mikä siinä on haikeaa, että lähtee hetkeksi pois, vaikka muutenkin saattaa olla, ettei näe tuttuja ja sukulaisia kuukausiin. En keksinyt, mutta nautin tunteesta.

Ilmeisesti työpaikan loppurytistyksessä jäi iso pyörä pyörimään, eikä muutaman tunnin unien jälkeen ollut vaikeaa nousta toimittamaan joukkomme aloitusjumalanpalvelusta. Viihdyin joukkomme kanssa todella hyvin. Vaikea sanoa seurakunnan tunnelmia, mutta hyvä maku jäi itselle. Saarnassa olin kyllä Janne Tulkin kanssa hyvin eri linjoilla. Puhuin johdatuksesta ja varjeluksesta, jotka ovat laivastossa helposti pintaan nousevia teemoja. Erilaiset uskomukset – joita esittelen aikanaan vähitellen – nousevat varmaan siitä, että meri on valtava luonnonvoima, eikä kukaan halua, että se olisi merimiehiä vastaan. Maavoimissa aurinko paistaa, kun majuri käskee. Ilmavoimissa katsellaan taivaalle ja mietitään, lennetäänkö tänään vai ei. Laivastossa kukaan ei puhu epäkunnioittavasti merestä.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tiivistän saarnani teeman tähän ystäväni minulle piirtämään maalaukseen. Otin hienon kuvan mukaan ja ajattelin koristaa sillä karua majoituskonttiani.

Jumalanpalveluksessa oli pappeja niin, että päät yhteen kolisivat. Lisäkseni paikalla oli Upinniemen oma pastori. Hän toimitti laivamme ja miehistömme siunaamisen, jota varten laivan lippu oli tuotu merikappeliin. Myös merivoimien kenttärovasti oli juhlimassa lähtöämme. Hänen kanssaan lauloimme ja soitimme hyvin Afrikka-henkisen kappaleen ”Kahden maan kansalainen” jumalanpalveluksen päätökseksi.

Pelkistetyn ehtoollismessun yksi ehdottomia kohokohtia oli Vaasan suomalaisen seurakunnan edustajan tervehdys. Vaasa on miinalaiva Pohjanmaan kummikaupunki, joten seurakunnasta tuotiin laivalle asetäydennystä. Laivan juhlavan ehtoolliskaluston rinnalle lahjoitettiin Hengen miekka.

Harvoin olen tällaista Raamattua kädessäni pitänyt. Luultavasti siksi, että muuten kädet väsyvät. Keskimääräisellä Raamatulla päähän lyömisestä saa syytteen uskonnonvapauden vastaisesta toiminnasta. Tällä tiiliskivellä kyse on yksiselitteisesti pahoinpitelystä.

 

Päivän merimiesuskomus: Laivalla ei saa viheltää

Koulutuksen ensimmäisenä päivänä ohjeistettiin, että laivalla viheltely on kielletty. Perinteiden mukaan viheltelyn uskotaan houkuttelevan myrskyä. Valistuneena arvauksena minulla välitettiin tieto, että korkeamastoisten purjelaivojen aikana myrskyn saapumisen tiesi siitä, että tuuli kiihtyi ensin ylempänä. Tästä johtuen mastoissa vihelsi. Viheltäminen siis ”aiheutti” myrskyn.