Pari päivää on ollut hiljaista blogirintamalla. Se on tehnyt minulle ihan hyvää. Edellinen blogi, jota pidin, muodostui välillä aika kunnianhimoiseksi projektiksi. Neljä kuukautta kirjoitin putkeen niin, ettei yhtään päivää jäänyt väliin. Nyt tuli heti taukoa, joten enää ei voi ryhtyä neuroottiseksi tauottoman kirjoittamisen kanssa. Blogin kirjoittaminen on tosi kivaa, mutta on erittäin terveellistä mennä vaikka nukkumaan sen sijaan, että yömyöhään kirjoitetun tekstin takia olisi seuraavana päivänä aivan väsynyt. Tosin täällä minä taas valvon.

Viime päivinä moni miehistömme jäsen on tullut kertomaan terveisiä omalta lähipiiriltään. Olen todella iloinen sitä kautta tulleesta palautteesta. On mukava kuulla, että kertomukseni täältä laivalta ovat teitä viihdyttäneet. Muutamia samankaltaisia kommentteja on kirjoitusten perässäkin ollut. Kiitos niistä kaikista!

Jotkut teistä lukijoista käyvät päivittäin tarkistamassa, onko kirjoituksia putkahdellut. Varoituksen sanan annan, ettette ole huolissanne. Jatkossa yhteyksien pätkiminen lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Meillä on oikein hyvät laitteet ottaa kontaktia ulkomaailmaan. Welfare-toiminnan nimissä käytössä on nettikoneita ja internet-puhelimia, joita saamme käyttää yhteydenpitoon. Laivamme skönärit ovat toisinaan ihmetelleet, miten sotalaivalla on asia voitu hoitaakin näin hyvin.

Tässä yksi internetpisteistämme. Näppärällä puosulla ei kauaa nokka tuhissut, kun tiskin pystytti. Tuolien suhteen tilanne on vielä kesken. Kuvan oikeassa laidassa pilkistävän tiskin jakkaraa esittää sammutusvaahtokanisteri. Se on itse asiassa yllättävän hyvä istua.

Homma jatkuisi tällaisena, jos se olisi kiinni meidän laitteistostamme. Päivä päivältä lähestymme aluetta, jossa ei ole satelliitteja samalla tiheydellä kuin kotikonnuilla Euroopassa. Tekokuun ampuminen kiertoradalle ei ole pikkurahalla hoidettavissa, joten niitä laitetaan sinne, missä niitä tarvitaan. Meren aava eteläisellä pallonpuoliskolla ei kuulu tähän sarjaan. Virheetön yhteys edellyttäisi oman satelliitin hankkimista tai Suomesta perässä vedettyä kaapelia. Ymmärrykseni mukaan kummatkin ratkaisut nostaisivat operaation kustannuksia suhteettomasti.

Yhteydenpito kotiin on tärkeää niin kotirintaman kuin miehistömme kannalta. Silti puolin ja toisin on hyvä varautua siihen, mitä meille koulutuksessa painotettiin: Suomen veroista yhteydenpitoverkkoa ei ole tarjolla. Voi tulla ajanjaksoja, jolloin yhteydenpito on rajoittunutta tai se katkeaa kokonaan. Huolestua ei silti tarvitse. Kyse ei ole mistään ongelmasta laivalla vaan edellä mainituista teknisistä rajoitteista.

Pulloposti olisi tietysti laivastohenkeen sopiva korvaava yhteysväline, mutta sen nopeus ja osumatarkkuus näillä välimatkoilla on kohtuuttoman huono. Vanha kunnon posti-posti on tietysti aina tunnelmallinen. Jos laivalla olevaa ystävää tai sukulaista haluaa muistaa, voi postittaa kirjeen osoitteeseen:

Nimi
SKJI / Operaatio Atalanta
Suomenlahden Meripuolustusalue
PL 5
02471 Upinniemi

Kirjeen maksimipaino saa olla enintään 300 g eikä se saa sisältää mitään elintarvikkeita tai nesteitä. Luonnollisestikin teräaseet ja muut vastaavat ovat kiellettyjä. Posti kulkee aikanaan huoltolentojen mukana jonnekin satamaan, jossa käymme piipahtamassa.

 

Päivän sana: SKJI

Rauhanturvaoperaatioiden suomalaisten joukkojen nimilyhenteet ovat viime aikoina noudattaneet pomminvarmaa peruskaavaa: ”Suomalainen kriisinhallintajoukko _____:ssa”. SKJA on Afganistanissa. SKJK löytyy Kosovosta. SKJT on jo lopettanut Tshadissa. Me puolestamme seilaamme Intian valtamerellä.