On ollut taas pitkä tauko kirjoittamisesta. Uskoisin, että syy on kohtalaisen hyvä, mutta raportoin siitä myöhemmin. Nyt katseeni suuntautuu takaviistoon. Puoliväli on reissusta jo ylittynyt. En koe mitään tarvetta tehdä suuria yhteenvetoja opituista ja koetuista asioista. Silti olen muutamana viime päivänä ynnäillyt papin työn yhteen osa-alueeseen liittyviä juttuja.

Seurakuntapastorina elämä on pumpulilla vuoratussa tynnyrissä elämistä. En sano tätä ivallisesti. Ihan hyvässä mielessä se on sitä. On hienoa olla samanhenkisessä kristittyjen porukassa. Yhteenkuuluvuuden tunne on vahva ja olo on turvallinen. Samalla väistämättä elämän tavat ja tyylit yhdenmukaistuvat. Tämä on erinomaisen viihtyisää ja mukavaa. Ammatillisesti pastorina on vain vaara jumiutua yhdenlaiseen tyyliin ja samoihin tuttuihin malleihin. Laivapapin elämä antaa uutta perspektiiviä ja ravistelee sopivalla tavalla katsomaan uusia uomia.

Miinalaivan seurakunta on jotain täysin normaalista kansankirkon seurakunnasta poikkeavaa. Laivan väki koostuu pääasiassa niistä, jotka puuttuvat keskivertoseurakunnasta: nuorista ja keski-ikäisistä miehistä. Mistään lähetyspiirin tai raamatturyhmän keskivertokävijöistä ei ole kyse. Siksipä laivapapin olo seurakuntansa keskellä ei juurikaan muistuta oppimaani nuorisopastorin työtyyliä. Esimerkiksi oman nuorisoni kanssa papillinen vahvuuteni on toimia Raamatun opettajana. Täällä sillä taidolla ei perinteisessä merkityksessä tee mitään. Kukaan ei tule Raamattunsa kanssa pyytämään, että selittäisin jonkun vaikean kohdan. Aivan turha on myös kuvitella pitävänsä 45 minuutin raamattuluentoja valituista kristinopin teemoista.

Raamatunopettamisen taidolla on tai olisi käyttöä, jos pastori olisi järisyttävän suvereeni lajissaan. Ensinnäkin olisi oltava erinomaisen sinut sen kanssa, että on käytännössä ainoa ”hihhulikaartin” edustaja laivan laitojen sisäpuolella. Siksi ei pidä koskaan ryhtyä puolustuskannalle, jos kuulee terävähkön kysymyksen tai sohaisun uskontoon liittyen. Kyseessä on useimmiten äijämäisesti esitetty kysymys tai kommentti, johon pohjimmiltaan toivotaan pastorilta aivan vakavahenkinen reaktio. Sitä vain ei helpolla uskalla julkisesti esittää suoraan kysymyksen muodossa, joten asia tulee esille huumorin tai lempeän herjan muodossa. Tällöin pastorin on oltava heti juonessa mukana sopiva pilke silmäkulmassaan. Ensimmäinen haaste.

Toiseksi pastorin olisi hallittava Raamattunsa ja kristinoppinsa niin hyvin, että osaa vastata nopeasti ja tiivistetysti. Kyllä puolen päivän valmistelulla ja reilun puolen tunnin opetuksella saa jo kohtalaisen hyvin hahmoteltua jonkun Raamatun teeman. Tämä seurakunta ei halua niin pitkiä saarnoja kuunnella. Haluttu asia olisi osattava ilmaista parin lauseen mittaisella vastauksella. Ja nopeasti. Muutaman sekunnin odotuksella tilanne menee ohi, jos se on syntynyt jossain arkisen aherruksen lomassa. Taito olisi kullanarvoinen missä tahansa opetus-, kasvatus- tai koulutustehtävässä. Nopeuden, nokkeluuden ja kokonaisuuksien kattavan hallinnan pitäisi tässä tapauksessa kuitenkin olla jotain paljon enemmän, mihin oma kapasiteettini riittää. Parhaat yhden lauseen vastaukset tulevat mieleen yleensä seuraavana päivänä.

Tämä pohdinta ei ole mitään ahdistuksen purkamista siitä, että kymmenet ja taas kymmenet tilaisuudet menevät sivu suun. Ei tällaisia tilanteita sentään vähän väliä satele. Kuten sanottu, merisotilaat eivät ole täällä rippikoulumerkintöjä hakemassa. Mutta silloin tällöin huomaan törmääväni muutaman sekunnin mittaisiin raamattutunteihin. Vaikka liian harvoin suoriudun niistä itseäni tyydyttävällä tavalla, iloitsen, että uudenlainen seurakuntani pakottaa pastorin tarkistamaan työtyylejään ja miettimään, kuinka osaisi parhaalla tavalla palvella sitä laumaa, jonka keskellä elää. Kaikkivaltiaana en ole osannut itseäni aikaisemminkaan pitää. Pohjanmaan henkilöstölle on kuitenkin annettava runsas tunnustus, että muistuttavat pastoria kuolevaisuudesta ja rajallisuudesta.

 

Päivän sana: Ristiaallokko

Aikaisemmin päivän sana -sarjassa on esiintynyt maininki, eli kaukaa tuleva aaltoliike. Maininkeja voi tietysti tulla useastakin suunnasta, ja kun ne kohtaavat, tulee ristiaallokkoa. Lisäksi tuuli ja rannasta kimpoavat aallot aiheuttavat eri suuntaisia laineita. Siihen en ole perehtynyt, millä tavalla ristiaallokko vaikeuttaa purjehtimista normaaliin aallokkoon verrattuna. Näin maa"krapu"laisjärjellä ajatellen se tuo lisää haasteita, mutta vaikeustasokertoimet riippuvat tasan siitä, kuinka korkea ristiaallokko on.