Koulutuspurjehduksilla on perinteisesti julkaistu laivalehteä ”Pojaman posti”. Lehden päätoimittajan pesti on yleensä langennut sotilaspastorille. Emme ole koulutuspurjehduksella, mutta joitakin perinteitä pidetään silti yllä. Tänään ilmestyi reissumme ensimmäinen laivalehti.

Minä en ollut päätoimittaja. Koulutuspurjehduksilla tiedottajan hommaa ovat hoitaneet papit oman toimensa ohella. Nyt meillä on sellainen virkamies aivan erikseen. Reissussa riittää tiedotusvälineiden kanssa askaroimista yhden ihmisen työn verran. Itseoikeutetusti median ammattilainen hoiti päätoimittajan tehtävän. Minä olin tällä erää vain yksi toimituskunnan jäsenistä ja avustin hieman lehden taitossa.

Juttujen kirjoittajiksi pyritään saamaan laivan henkilöstöä mahdollisimman laajasti. Kirjoitusinto ei ensimmäiseen numeroon ollut kovin kova, mutta ehkä seuraavissa numeroissa ideat ovat hautuneet ja juttuja tulee laajemmalta sektorilta. Minä kirjoittelin pari tekstiä. Kummatkin olivat kovin papillisia: ensimmäinen oli lyhyt hartauskirjoitus, toinen sisälsi vinkkejä kotiutumisen tai palvelusvapaan sosiaalisesta ilmapiiristä. Pistänkin tähän ensinnä mainitun.

Hartaasti merestä

Merta ei tarvitse verrata mihinkään. Mereen verrataan. Pohjanmaan lakeuksilla voidaan sanoa: ”Tämähän on kuin meren aava.” Sen sijaan kukaan ei mene rantaan ja totea: ”Oho! On kuin naapurin isännän pellot.” Harvaa kaivoa tai mökkijärveä rinnastetaan meren syvyyteen. Meri on suurin, syvin ja voimakkain. Aito merimies kunnioittaa meren mahtia. Aito maakrapu pelkää sitä.

Israelilaiset olivat maakrapujen malliesimerkkejä. Raamattu kuvaa juutalaisen kansan synnyn ja historian parin tuhannen vuoden ajalta. Vaikka valittu kansa asui meren rannalla, vain kuningas Salomolla oli jonkinsorttinen kauppalaivasto, jonka kotisatama oli Punaisella merellä. Laivastossa merenkulun ammattilaisina toimivat ei-juutalaiset palkkatyöläiset. Ainoastaan pienen Gennesaretinjärven kalastajat edustivat israelilaista vesillä elämisen taitoa.

Paimentolaiskansan meripelko näkyy Raamatun sivuilla. Arkielämään heijastuvaa pelkoa synnyttivät juutalaisten arkkiviholliset, filistealaiset. He olivat merenkulkijakansaa, joka oli oppinut muun muassa raudan valmistukseen ja käyttöön liittyvät asiat israelin kansaa nopeammin. Raudoitetut sotavaunut olivat vahva ase taisteluissa. Filistealaisten ylivallan takia Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin aikana kuninkaalla itsellään ja hänen pojallaan olivat valtakunnan ainoat rautaiset miekat.

Käytännöllisten seikkojen lisäksi ylipäätään monia suuria, arvaamattomia ja tutkimattomia asioita verrataan Raamatussa mereen. Jumala muistuttaa Jobia ihmisen pienuudesta ja Luojan suuruudesta kyselemällä: ”Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan?” (Job 38:16). Jos kukaan ei tuolloin voinut kuvitellakaan menevänsä tonkimaan merenpohjaa – eikä se helppoa ole nykyäänkään – niin aika tavoittamaton paikka se mielikuvissa oli. Vähintäänkin karuksi voitaneen siis kuvata Jeesuksen tuomiota pahaan houkuttelijoille, kun myllynkivi kaulassa olisi heidät heitettävä meren syvyyteen.

Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Pelottava ja tavoittamaton meren syvyys on erinomainen säilytyspaikka asioille, joita ei halua nähdä enää koskaan. Meren syvyys kelpaa mielikuvaksi myös Kristuksessa tarjotusta Jumalan armon suuruudesta: ”Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:18-19).

Blogi%20116.jpg

 

Päivän sana: Kulkukanta

Kun laiva liikuu, se on kulussa. Kulkukannalla laiva voi olla myös satamassa. Kulkukanta tarkoittaa, että alus on otettu talviteloilta liikekannalle.