En ole mikään metsämies enkä harrasta ammuntaa. Armeijassa aseiden kanssa on joutunut väkisinkin kosketuksiin. Varsin hauskaakin se on ollut. Aseet ovat vain jostain syystä kiehtovia. En tiedä mikä niissä herättää sellaisen poikamaisen kiinnostuksen. Ilmeisesti kaikki kojeet ja laitteet aina vain sykähdyttävät. Mitä erikoisempia, sen parempi.

Laivalla aseistus on oma erityisosaamisensa alue. Sitä varten on ihan oma porukkansa, joka pitää huolen siitä, että merialueella partioidessaan ja laivoja suojellessaan aluksemme koetaan vakavasti otettavaksi turvaksi. Mitä olen muutamia ammuntoja seurannut, niin itseäni ei ainakaan näiden laitojen sisällä pelota.

En tietenkään saa kertoa laivan aseistuksesta mitään tarkkaa. Niin kuin lukija arvaa, tuo lause kuulostaa uljaalta, mutta on todellisuudessa peitetarina sille, etten osaisikaan sanoa mitään paljastavia yksityiskohtia. Erilaisia ja erikokoisia on. Minua kiinnostavimmat ovat tietysti tykit. Ensimmäisissä ammunnoissa innolla odotin, miltä tykit kuulostavat ja miltä näyttää, kun niillä ammutaan.

Ääni on aika raju. Voisi sanoa jopa miehekäs, mutta se olisi tällä kertaa turhan sukupuolisidonnainen ilmaus. Laivamme naispuoleisista merisotilaista kun suurin osa pelaa juurikin aseistuksen liepeillä. Joka tapauksessa ääntä lähtee. Laivan sisällä tavarat helisevät ja tomut verhoista pöllähtävät, kun tykin piippu osoittaa esimerkiksi keulasta hieman takaviistoon. Tykin suupaine kuuluu ja tuntuu. Muistelisin, että eräs tykkijoukkueen jäsenistä sanoi tykin suupaineen olevan tappavan voimakas, jos kannella sattuu olemaan pahasti väärässä kohdassa. Siksipä ennen ampumaharjoituksia kuulutetaan ja tarkistetaan, että jokainen on oikealla paikalla eikä kukaan tötöile tykin piipun liepeillä.

Vanhoista purjeilla varustetuista sotalaivoista kertovissa elokuvissa laivan kylki on tykkejä täynnä. Monta miestä häärii yhden putken ympärillä, vetää tykkiä taaksepäin, lataa ja laukaisee, kun käsky käy. Joskus irrotetaan takapyörät, jotta piippu nousee ylemmäs. Etäisyydestä riippuen laukaistaan tykit aallon harjalla tai pohjalla. Ja sittenkin toivotaan, että täyslaidalla ampuessa joku kuula osuisi. Nykyiset aseet ovat aavistuksen tarkempia, niitä ei tarvita niin montaa ja huomattavasti vähäisemmällä väkimäärällä niitä voi myös käyttää. Teknisiä pelejä. Tulinopeus ei ole ihan konekiväärin luokkaa, mutta eipä laukausten välillä paljon haukotellakaan ehdi. Komentosillalta ammuntoja katsoessa oli vinkeä huomata, miten tykin piippu osoitti aina samaan pisteeseen, vaikka koko laiva keinui ympärillä.

Osumien seuraaminen on vesillä paljon helpompaa kuin ampumaradalla. Toisinaan hiekkapenkan pölähdyksestä voi nähdä, jos ampui ohi taulun. Vedessä iskemät näkyvät erittäin selvästi myös sarjoja ampuessa. Aluksi yksittäisen laukauksen kuultuani ihmettelin, miksi maalilautan läheisyydessä näkyi kaksikin iskemää. Selitys oli, että viistosti lentävä ammus luonnollisestikin kimpoaa meren pinnasta. Erittäin vinkeä ilmiö oli se, että rihlauksien aiheuttaman pyörimisliikkeen johdosta kimmoke ei ole suoraan menosuuntaan. Sopivasti aaltojen sattuessa kohdalle ammus voi kimmota jopa 45 astetta pyörimissuuntaan. Korkeammalla kaarella ammuttaessa kimmoketta ei tule, vaan kuula uppoaa suoraan veteen.

Sellaisen knopin opin Trafalgarin taistelua käsittelevässä tietoiskussa, että vanhoilla suusta ladattavilla ja pyöreitä kuulia ampuvilla tykeillä ei pystytty upottamaan laivoja. Pyöreä kuula kimpoaa vedestä hyvin helposti. Osuma toiseen alukseen ei siis koskaan tapahtunut vesirajan alapuolelle. Vihollisen alus voitiin rei’ittää muuten aivan seulaksi, mutta pelkästään tykkitulen vaikutuksesta alukset eivät helposti uponneet.

 

Päivän sana: Apinan nyrkki

Kastliinan eli heittoliinan olen aiemmin maininnut. Silloin kerroin, että heittoliinan päässä on painopussi, joka vetää heitetyn köyden perässään. Painoksi voidaan myös punoa köysistä pallo, jota kutsutaan apinan nyrkiksi.