Laivaston pelikenttä on meri. Maavoimat pysyvät maan kamaralla. Ilmavoimat lähettävät koneensa nimenomaan ilmaan. Tämän verran osasin päätellä puolustusvoimien kolmijaosta jo ennen tätä operaatiota. Alkumetreiltä lähtien olen myös yrittänyt tarkkailla, onko yhtenevissä osa-alueissa jotain eroa. Jokaisessa aselajissa on johtajia ja alaisia. Pienet maistiaiset olen saanut kaikista kolmesta, joten olisi hyvä aika tehdä hieno analyysi asiasta.

Analysoinnissa on vain yksi pieni ongelma. Jos eroja on, ne tuntuvat johtuvan ihan muusta kuin aselajista, vaikka pöytäpuheissa jokaisen aselajin taitajat näkevät luonnollisestikin suuria eroja oman alansa eduksi. Tapauksesta riippuen puolustushaaran sisällä on jopa enemmän eroja kuin niiden välillä. Laajin kokemus minulla on ilmavoimista. Ilmavoimien teknillisessä koulussa alokasaikana meinasivat kalsarit mennä välillä vaihtoon kun yrmeäilmeinen luutnantti karjui alokasparoille. AuKin ja RuKin aikana suhtautuminen muuttui huomattavasti lempeämmäksi. Lennostoihin siirryttäessä alikersantti- ja kokelasapumekaanikot olivat lähes työkavereita. Selvä käskytyssuhde ja valvonta olivat toki päällä, niin kuin pitääkin. Varusmiespalvelusta suorittavat tunnettiin vielä sukunimiltä. Kertausharjoituksissa puhuttelut alkoivat muuttua etunimiin tai lempinimiin. Sotilasarvot olivat ilman muuta olemassa, mutta lentoteknillisellä puolella ainakin hommien hoituminen muistutti enemmän siviilityöpaikkaa kuin sotilasorganisaatiota.

Maavoimien puolelta minulla on vain neljän kuukauden kokemus rauhanturvamissiosta. Jos sijoittaisin sen hierarkkiselta järjestelmältään tai kurinsa puolesta johonkin kokemistani ilmavoimien systeemeistä, olisi se kokelasajan ja kertausharjoitusten välimaastossa. Enkä usko, että se sopisi luonnehdinnaksi edes kaikista rauhanturvaoperaatioista koko maavoimista puhumattakaan.

Merivoimat ovat varmasti erilaisia riippuen siitä, puhutaanko rannikkojääkäreistä, rannikkotykistöstä vai laivastosta. Ja saattaa siellä muitakin linjoja olla. Laivastossa palvelevat merisotilaat ovat kertoneet, että kuri ja käytännöt vaihtelevat paljon eri laivojenkin välillä. Monilla pienillä aluksilla ei hierarkiaa perinteisessä mielessä ole juuri ollenkaan. Vähällä väellä liian tarkkojen jakojen tekeminen merkitsisi aika yksinäistä eloa. Pienten veneiden henkilöstö on kirjaimellisesti yhtä porukkaa.

Pohjanmaa on väkimääränsä ja koululaivastatuksensa vuoksi vaalinut eniten myös arvoasteikkoon liittyviä perinteitä. Koulutuspurjehduksilla eri ”kasteja” muodostavat – ainakin ”Taistelulaiva” televisiosarjan antaman vaikutelman perusteella – varusmiehet, nuoremmat kadetit, vanhemmat kadetit sekä kouluttavat opistoupseerit ja upseerit. Suuren henkilöstön vuoksi on myös käytännöllistä, että ruokailupaikat ja messit on jaettu eri henkilöstöryhmille. Pienemmillä aluksilla operoimaan tottuneet kokevat, että Pohjanmaalle on perinteisesti muodostunut kahden kerroksen väkeä. Vaikken koulutuspurjehduksia ole kokenut, veikkaan, että ero tähän missioon on silti suuri. Minulla itselläni on vaikutelma, että elämä täällä on hyvin samantapaista kuin edellisessä rauhanturvaoperaatiossani maavoimissa.

Sotilasorganisaatioon kuuluu aina kuri. Varusmiesaikana kuri opiskellaan kantapään kautta. Kun se on opittu ja ymmärretään, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään, ei asiaan tarvitse puuttua samanlaisella äänenkäytöllä. Silti normaali puolustusvoimien hierarkia on olemassa. Laivalla päällikön toive vastaa käskyä. Ravintoketjun pohjalla käsky vastaa toivetta. Kurista ja järjestyksestä minulta tiedustelleille tiedoksi, että ei täällä silti eletä kuin amerikkalaisten elokuvien kasarmeilla. Tukka kuuluu pitää siistinä, parta ajettuna ja käsketty varustus päällä. Eri tilaisuuksissa pitää olla ajoissa oikeassa paikassa. Satamissa laivalta poistuessa on ilmoitettava, että on lähtenyt ja palattava on annettuun kellonaikaan mennessä. Ruokaa tarjotaan tiettynä aikana.

Armeijan hierarkia ja kuri on äärimmilleen yksinkertaistettuna sitä, että ihmisiltä vaaditaan asioita, joiden pitäisi kuulua hyviin käytöstapoihin muutenkin. Olen silloin tällöin nähnyt otteita kirjasta ”Kaikki mitä minun tarvitsee tietää, olen oppinut jo lastentarhassa.” Lausahdus pitää hyvin kutinsa myös armeijassa. Paitsi se parran ajaminen.

 

Päivän sana: Lanteet

Aluksen keskilaivan ja perän välillä oleva alue tai suunta. Mitään tarkkoja viivoja lanteiden rajoiksi ei voi piirtää. Kyse on vähän kuin auton takakulmista. Esimerkiksi jos aallokko tulee vasemmalta sivulta perän suunnasta, voidaan sanoa, että se osuu vasemmalle lanteelle.