Suomalaisia moititaan usein juroiksi ja jöröiksi. Toisaalta ulkomaalaiset kehuvat meitä vierailuillaan vuolaasti hyvinkin ystävällisiksi. Kumpi pitää paikkansa? Ratkaisua on vaikea löytää, koska ystävällinen turisti voi kehua kohteliaisuuttaan, jolloin lopputulos on täysin sama kuin oikeasti ystävällisen vastaanoton tapauksessa.

Uskoisin, että kummatkin luonnehdinnat sopivat suomalaisiin. Lajitovereita tarkkaillessani olen kiinnittänyt huomion siihen, kuinka ulkomaalaisille ollaan poikkeuksellisen ystävällisiä. Muistan erityisen hyvin erään tapauksen. Hyvin jäyhä suomalainen sotilas oli mielestäni melkein pelottava totisuudessaan ja harvasanaisuudessaan. Ulkomaalaisia tavatessaan hän muuttui nokkelaksi ja sujuvasti sanailevaksi seuramieheksi. Ikään kuin englanninkieleen olisi hänellä sisäänkirjoitettuna ulospäinsuuntautuneisuus, joka omassa sosiaalisessa ympäristössä ei näkynyt.

Minulta on kyselty, kuinka tällä reissulla paikalliset ihmiset ovat suhtautuneet meihin. Edellä kuvattua taustaa vasten on pakko sanoa, etten tiedä. Emme ole pistäytyneet satamakaupunkien paikallisen väestön kodeissa. Jokainen kohtaaminen on tapahtunut joko kaduilla tai kaupoissa. Jälkimmäisissä on näissä kuvioissa turha odottaa mitään nenän vartta pitkin katselemista. Palvelu on parasta. Usein liiankin aulista.

Kaupungille jalkautuminen tapahtuu aina siviilivaatteissa. Sotilasvarusteissa toisen maan alueelle liikkuminen ei taitaisi olla ilman erityislupaa mahdollistakaan. Siksipä tavalliselle kadun tallaajalle olemme ihan vain länsimaisia turisteja emmekä sotilasosasto. Kohtelu on sen mukaista. Tosin Keniassa ja Tansaniassa meitä osattiin usein epäillä sotilaiksi, koska suuri osa laivan väestä on selvästi rotevampia kuin paikallinen väestö. Joskus keskusteluissa käy ilmi, että olemme tulleet sotalaivalla. Harvoin kukaan sen enempää on edes kiinnostunut kuulemaan. Operaation tehtävä merenkulun suojaamiseksi saattaa joskus vilahtaa puheissa, mutta yleisin kysymys on se, kauanko viivymme satamassa. Tieto on operatiivista, jota ei ole lupa paljastaa, vaikka kysyjä harvoin on mikään salainen agentti. Useimmiten kyse on basaarimyyjästä, joka laskee mielessään, monenako päivänä sotapojat ehtivät rahoja kassaan kilautella.

Djibouti oli Suezin jälkeen ensimmäinen kosketuspinta paikallisiin. Ihmiset olivat ystävällisiä – paitsi taksikuskit. Ei heilläkään ollut mitään kaunoja meitä kohtaan. Kunhan halusivat sabotoida kyydittäjäksemme suunnitellun paikallisen bussiyrittäjän bisnestä. Meihin se heijastui vain välillisesti huonompina kuljetuspalveluina. Kauppakojuissa myyjät olivat siitäkin edestä tuttavallisia. Pientä kaveriasepektia pyrittiin usein tuomaan esille. Joka toisella kauppiaalla oli kuulemma veli Suomessa.

Kenian Mombasassa ihmisten kohteliaisuus ja ystävällisyys on ollut reissussa tähän mennessä ylenpalttisinta. Jokaisella tuntui olevan aikaa jutella. Tosin taka-ajatuksia oli usein. Kauppiaat antoivat ilmaisia lahjoja, jonka jälkeen he pyysivät vastalahjaa. Avulias kadunmies auttoi etsimään toimivaa pankkiautomaattia, jonka jälkeen hän osasi limsakaupan edessä valitella janoaan. Vilpittömimmät keskustelut kävin puusepänverstaalla, jossa työnsä lomassa puuveistosten kaivertajat juttelivat hurjan mukavia ja pitkiä keskusteluja.

Tansanian Dar Es Salaamissa ei ollut ihan niin välitöntä suhtautumista kuin Keniassa. Ei kohtaamisia voi silti hyvällä tahdollakaan sanoa tylyiksi. Kauppiaat eivät käyneet yhtä kiivaasti kimppuun. Joskus huomasi jopa pientä tarkkailua ja kyräilyä länsimaalaisia kohtaan. Hauskana erikoisuutena olivat parit taiteilijaluonteet, jotka kadulla tulivat esittäytymään. Olisivat halunneet kuljettaa ateljeehensa tuotoksiaan katselemaan.

Omanin Salalahissa koin ihmisten osoittavan suurinta mielenkiintoa seuruettamme kohtaan. Vaikka kauppiaat olivat edelleen hyvin halukkaita tekemään bisnestä, oli kohteliaisuudessa myös arvokkuutta. Siksi kai muutkin kuin kauppiaat tuli noteerattua. Kaduilla ihmiset saattoivat tervehtiä ja kysellä, mistä päin olemme tulleet. En ole ihan varma, tiesikö taksikuskimme Said, mitä varten Pohjanmaa oli saapunut Intian valtamerelle ja mikä oli Atalanta-operaation tarkoitus. Joka tapauksessa hieman hymyilytti, kun hän satamaan seuruettamme kuljettaessaan ilmaisi huolensa siitä, että onko merellä vaarallista, kun siellä on niitä merirosvojakin. Tiedusteli, olemmeko nähneet niitä. Kauniisti täytyi aihe sivuuttaa.

 

Päivän sana: Proviantti

Ruoka- ja juomatäydennys. Satamassa laivaa lastatessa proviantiksi sanotaan kaikkia elintarvikkeita ja juomia, joita seuraavaa legiä varten otetaan kyytiin.