Olen kirjoitellut muistiin erilaisia blogikirjoitusten aiheita. Tänään mikään listalla olevista ei oikein sytyttänyt. Niinpä netissä pistäytyessäni kysäisin parilta kaveriltani, mistä asioista he haluaisivat lukea juttuja. Sain listan kiinnostavia teemoja. Pistän ne hautumaan, ja kirjoittelen sitä mukaa, kun inspiraatio iskee.

Juolahti mieleen, miksipä samaa ei kyselisi kaikilta blogin lukijoilta. Siispä: tämän kirjoituksen kommenttiosuuteen saa laittaa ehdotuksia ja toiveita kirjoitusteni aiheiksi. Jos mitään koko kirjoituksen otsikkoa ei tule mieleen, voi yhtä hyvin esittää pieniä yksityiskohtia koskevia kysymyksiäkin. Kirjaan ehdotukset muistiin ja vastailen sitä mukaa kun hyvältä tuntuu. Koen viisaimmaksi, etten tämän suurempia lupauksia anna, jottei kukaan pety, jos en saa hyvää kirjoitusvirettä kaikista halutuista teemoista.

Tämän päivän otsikkoa ei lopulta tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kavereiden kanssa netissä viestejä vaihdellessa tulin esittäneeksi blogiaihetta koskevan tiedustelun myös vastapäistä konetta naputtelevalle taistelijalle. Hetkeäkään miettimättä hän laukaisi: ”Kirjoita siitä, miten tärkeä kotiväki on.”

Aihe on laivalla ollut pinnalla. Suurin osa porukasta käväisi palvelusvapaalla tapaamassa rakkaimpia ihmisiä. Lisäksi kolmena iltana peräkkäin olemme katsoneet Atalanta-perhepäivässä kotijoukkojen tekemän tervehdysvideon, niin että jokaisella vahdilla on ollut tasapuoliset mahdollisuudet nähdä reilun 10 minuutin nauha.

Logistiikkaketju on tökkinyt, koska perhepäivä pidettiin pari kuukautta sitten, mutta hartaasti etsitty video saatiin vasta nyt tänne. Hyvää kannatti odottaa. Kino Tonic’issa leffailtoja pitäessäni olen tottunut, että lopputekstien kolmen ensimmäisen sekunnin aikana luokka on jo tyhjentynyt. Kun ensimmäisellä kerralla omaisten terveiset olivat päättyneet, koko luokka oli aivan hiljaa. Kukaan ei liikkunut eikä puhunut sanaakaan. Minä itse katkaisin ensimmäisenä hiljaisuuden laittamalla valot päälle ja sanomalla muutaman sanan videosta. Miesten kasvoista näki yhtä aikaa ilon ja liikutuksen. Eräässä videon tervehdyspuheenvuorossa todettiin, että perhepäivässä laivalta lähetettyä tervehdysvideota katsoessa auditorio oli tosi kuuma. Silmät oikein alkoivat hikoilla. Täällä on hyvä ilmastointi, mutta ei ilmeisesti riittävän tehokas.

Erittäin hauskassa animaatioelokuvassa ”Poutapilviä ja lihapullakuuroja” on hieno kuva jöröstä miehestä. Nuoren päähenkilön isä on hiljainen jässikkä, joka osaa kommunikoida vain aikansa eläneiden kalastusvertausten avulla. Lopulta kun hänelle laitetaan keksijäpoikansa kehittämä ajatustenlukulaite, tulee ilmoille selkokielellä, kuinka ylpeä hän on lahjakkaasta pojastaan. Aika usein sitä kaipaisi itsekin jotain konetta, joka pukisi sanoiksi sen, mitä sydämessään tuntee. Vastapäätä istunut palvelustoveri onnistui siinä. Taisi puhua aika monen taistelijan puolesta.

Kirjoituksen myötä laitan rakkaat terveiset kotijoukoille, sukulaisille ja kavereille, jotka blogiani lukevat. Olette tärkeitä. Erityisesti lämpimät ajatukset lähetän vanhemmille, sekä heidän kauttaan mummolle ja tädin perhekunnalle, joiden tiedän saavan blogitekstit sivu sivulta omaksi kansiokseen.

 

Päivän sana: Imuliina

Siivoukseen tarkoitettu liina. Entisajan harsovaippoja muistuttava liina on erinomaisen kätevä monitoimityökalu. Laivalla sille sopivia käyttötarkoituksia ovat pöytäpintojen pyyhkimisen lisäksi esimerkiksi messinkien kiillottaminen, lattian kuivaaminen, hien pyyhkiminen otsalta ja kuntosalilaitteista sekä perhepäivävideon aiheuttaman silmien hikoilun hillitseminen.