Operaatiossamme emme ole astuneet Somalian maaperälle. Saatettavat avustuskuljetukset jätetään muutaman merimailin päässä vastaanottavan tahon haltuun. Pohjanmaan henkilöstö katselee vain kaukaa kaupungin valoja. Taivaalla loistavan kajon lisäksi ainoa aistihavainto on joskus kaupungista kuuluneet laukaukset. Laivalla täytyy vain arvailla, millaista Somaliassa olisi asua.

Ensimmäistä kertaa Somalian rannikkoa lähestyessämme yllätyin näkemästäni. En tiennyt, mitä odottaa, joten yhtään valmista mielikuvaa ei päässäni ollut. En silti olisi ensimmäisenä arvannut, että heti merestä alkavat jylhät vuoret.

Suomen luonnon vehreys on uskomaton. Kyllä näillä leveyspiireillä eri satamakaupungeissa on nähty hienoja kasveja palmuista monenlaisiin pensaisiin ja värikkäisiin kukkiin. Silti ne näyttävät usein kasvavan hiekan keskellä. Vihreinkään puu tai kauneinkaan kukka ei anna kuvaa vihannasta ympäristöstä, kun vartta ei ympäröi yksikään ruohonkorsi. Somalian rannikko on vielä kuivempaa. En ole ollut koko ajan tähystämässä, mutta kertaakaan ei ole silmääni sattunut yhtään puuta. Vuorten taakse en pysty näkemään, mutta rannassa on vain kapea kaistale hiekkaa. Sitten alkaa vuoristo.

Joskus hiekkakaistaleella on pieni kylä. Äkkiseltään kuvittelisin elämän olevan todella eristäytynyttä ja köyhää. Seuraava kylä tulee kyllä vastaan, kun tarpeeksi rantaa pitkin kävelee. Vuoriston yli kapuaminen ei varmaan ole jokapäiväistä puuhaa. Kasvattavatko asukkaat karjaa, kalastavatko vai viljelevätkö maata, sitä en tiedä. Mistä juomavesi saadaan? Entä ovatko he onnellisemmassa asemassa kuin kaupungissa asuvat ja taisteluja kohtaavat maanmiehensä?

Elämänlaatua on vaikea mitata. Päällikkömme kertoi nähneensä eräällä lentokentällä pari itäisen Afrikan ihmistä, jotka ihmettelyistä ja eleistä päätellen olivat ensimmäistä kertaa liukuportaissa. On selvää, että tavaran paljous ei tuo onnea. Sitä vain arvailen, saako Somalian rannikon pikkukylissä elää rauhassa ja saako siellä inhimillisellä vaivalla elannon hengissä pysyäkseen.

Katselin joku aika sitten Silminnäkijän dokumentin, jossa kerrottiin Pohjanmaan avustamasta ja merirosvojen kaappaamana olleesta kalastusaluksesta. Samassa dokumentissa merirosvouksen asiantuntijana ja panttivankineuvottelijana esiintyvä paikallinen henkilö laukoi kärkkäitä mielipiteitä siitä, kuinka sotalaivat lisäävät merirosvoutta. Samaa mieltä hänen kanssaan olin vain siinä, että suurimmat syyt merirosvouteen ovat varmasti maissa. Somalian sekava tilanne ei takaa helppoa ja rauhallista elämää. Moni saattaa valita riskialttiin uran rikkauksien toivossa.

Vertailu toisten tilanteeseen ei ole koskaan hyvä tapa parantaa omaa oloaan. Silti olisi hyvä oppia jotain kokemuksistaan ja näkemästään. Elämä Suomessa on helppoa. Hartaasti on vain toivottava, että Atalanta-operaatio voisi panoksellaan myötävaikuttaa edes hieman Somalian tilanteen paranemiseen.

Rannikon tuntumassa bongattuja siivekkäitä. Puusilmäisen pastorin tähystäjäntaidot tietäen olivat muutamat merisotilaat laittaneet yöllä laivan kannelle eksyneen lentokalan talteen. Nyt on edes yksi outo merenelävä nähty oikein läheltä. Sellaiseksi olisi voinut tietysti laskea myös peilistä nähdyn kokkien hyvistä murkinoista pyöristyneen valkoisen valaan, mutta aurinko oli ehtinyt muuttaa sen jo vaaleanruskeaksi.

 

Päivän merimiesuskomus: Tuottaa huonoa onnea, jos merimies osaa uida.

Valistunut arvaukseni kuuluu, että sanonnan taustalla on jokunen katkera kokemus siitä, kuinka uimataitoinen merimies on tilaisuuden tullen jättänyt laivan. Moottoroitujen alusten aikakautena erityisesti konemiestä ei haluttu hukata. Nelsonin ja muiden purjelaiva-amiraalien aikoihin pakolla värvätyt tai olosuhteiden pakosta värväytyneet miehistön jäsenet eivät vannoneet henkeen ja vereen oman sotalippunsa kunnian puolesta. Asiaa helpotettiin esimerkiksi pitämällä tykkimiehet ketjuilla tykissään kiinni. Kyseinen toimenpide – samoin kuin uimataidottomuus – olivat melko varmoja takeita, että sotilaat tekivät kaikkensa laivan voittoisan taistelun puolesta.