Ystäväni laati minulle listan asioista, joista hän haluaisi minun kirjoittavan. Näitä toiveita peräänkuulutinkin eilisessä blogikirjoituksessani. Päätin heti tarttua erääseen hänen kysymykseensä:

"Mitä esineitä ja tavaroita siellä tulee käytettyä usein, muttei juuri koskaan kotipuolessa?"

Laivasto ja rauhanturvamissio ovat yhdistelmä, joka tarjoaa kohtalaista vaihtelua siviilielämään. Ainakin minulle. Laivastossa palvelevien puolesta en puhu mitään. Minulle lähtökohtaisesti jo laivastonsiniset vaatteet sotilaspastorin arvomerkein antavat ihan erilaisen tunnelman, kun niitä aamulla päälleni kiskon. Tämä lienee kuitenkin sen sorttinen itsestäänselvyys, jotta yritän etsiä jotain muuta. Tässä lista erilaisista tarpeellisista tavaroistani.

Imuliinat – Eilinen ”päivän sana” antoikin jo vinkkiä, että imuliinoja menee. Kyllähän minä kotona käytän talouspaperia, tiskirättejä, lattialuuttua ja treenipyyhettä, mutta jokaiseen käyttöön on oma tuotteensa. Imuliina hoitaa ne kaikki. En tietenkään mene pyyhkimään pöytiä samalla imuliinalla, jolla juuri kuivasin kasvoni punttitreenissä. Imuliinat ovat sijoittuvat kestohyödykkeinä jonnekin käsipyyhepaperin ja tiskirätin välimaastoon. Ei ikuinen, mutta ei tarvitse aina suoraan roskiinkaan heittää.

Muistitikku – Kuljen koko ajan muistitikku taskussani. Siviilissä sähköiset asiakirjat siirtyvät näppärästi sähköpostilla tietokoneelta toiselle. Ruudulle laaditun asiakirjan voi myös näppärästi tulostaa yhdellä napinpainalluksella. Täällä kaikki koneet eivät ole netissä. Teen suurimman osan töistäni omalla tietokoneellani. Lopullinen tuotos pitää kuljettaa muistitikulla joko printteriin kytkettyyn koneeseen tai nettikoneeseen.

Moleskin – Reisitaskussa pullottaa muistivihko. Siviilissäkin on paljon muistettavia asioita, mutta ne tulee kirjattua joko kalenteriin tai johonkin muistilapulle työpöydän nurkalla. Armeijaympäristössä muistivihko on kätevämpi. Oikeastaan en tiedä, miksen ole opetellut käyttämään muistivihkoa myös siviilissä. Se saattaa olla kotiuduttua edessä. Jouduin näet käännytyksen uhriksi, kun lakimies ja päällikkölääkäri tuputtivat minulle ”ensimmäinen annos on ilmainen” –tyylillä Ernest Hemingwayn ja muiden kuuluisuuksien käyttämän Moleskin muistivihkon. Pienen mustan kirjan näköinen vihko sivut kiinni pitävällä kuminauhalla on parin kuukauden kokeilun perusteella oikeastaan aika näppärä.

Teippirulla ja liimaspray – On minulla kotonakin teippiä, mutta en käytä sitä läheskään niin paljon kuin täällä. Kolmas taskuissani jatkuvasti mukana kulkeva asia on teippirulla. Welfare-ilmoitustauluna näet toimii metallinen vesitiiviin laipion seinä. Siihen ei laiteta nastoilla tai niiteillä mitään kiinni. Tavallinen kirkas teippi toimii parhaiten. Kestoilmoitukset voi laminoida ja liimata seinään sprayliimalla. Se onkin vinha tuttavuus. Pullosta suihkutetaan liimaa pinnalle ja lätkäistään kiinni. Eniten kyseistä tuotetta käytän syntymäpäiväsankareiden onnittelukortteja askarrellessani. Aluksella ei ole juurikaan liimapuikkoja, joten meni hetkinen opetellessa oikeita suihkuttelu tekniikoita. Sprayliimalla saa pian aikaiseksi sellaisen kortin, että sitä päivänsankari kuljettaa kädessään loppureissun ajan.

PlayStation 3 – Elokuvateatterimme pyörii PlayStation –pelikonsolilla. Itse en sellaista omista, joten käyttöä on pitänyt hetkisen opetella. Peliohjain kun ei mielestäni ole yhtä näppärä kuin tavallinen kaukosäädin. Reissun jälkeenkään en ole suunnitellut moista kapistusta hankkivani, vaikka olen ostanut jo kaksi peliä. Toin ne palvelusvapailta tänne, kun halusin järjestää leffailtojen sijasta toisinaan kivoja tietovisailuja. Buzz-visa on hauska peli. Pitää aikanaan survoutua Pleikka 3:n omistavien tuttavien luo pelailemaan.

Käsidesi – Kotiympyröissä käsidesinfiointiainetta tulee käytettyä lähinnä terveyskeskuksissa ja hoitolaitoksissa vieraillessa. Täällä siitä on tullut rutiinia ennen jokaista ruokailua. Päällikkölääkäri on yllättynyt siitä, miten vähän mitään mahavaivoja ihmisillä on ollut. Ilmeisesti hygieniamme taso on korkea.

Maitohappobakteerit – Käsidesistä huolimatta olen jatkanut alkumatkan jallakokemuksen jälkeen maitohappobakteerien syömistä. Satamissa bakteerikanta paikallisessa ruuassa on aina erilainen, oli se kuinka puhdasta hyvänsä. Toivon maitohappobakteereilla ennaltaehkäiseväni vatsan levottomuutta. Eikä kyllä mitään ongelmia ole ollutkaan.

Malarone – Tansanian ja Kenian alueella oleskellessamme ruokavalioon kuuluivat malarialääkkeet. Laivalla ei hyttysistä ole riesaa, mutta satamakäynneillä malarianestolääkitys on oltava kunnossa.

Varvassukat – Hiostava kuumuus on jaloille haasteellista. Vaikka käytän sandaaleja jalkineina, varpaat hikoavat tavallisissa sukissa paljon. Palvelusvapailla kiersin koko Tampereen läpi ja löysin neljä paria mustia varvassukkia. Nyt ilma kiertää kivasti varpaiden välissä, eivätkä jalat hikoile muuta kroppaa enemmän.

Makuualusta – Kotona varaston hyllyllä on laatikko erätarvikkeita. Edellinen vaellukseni taisi olla vuonna 2000. Enää makuualustan ei tarvitse kokea itseään hylätyksi. Jos amiraalilevon aikana menen Iron beachille aurinkoa palvomaan, tarvitaan tulikuuman kannen ja selkänahan väliin jotain eristävää.

Aftersun – Useampaan otteeseen olen jo maininnut siitä, miten poltan nahkani aika helposti. Aftersun rasva on sen vuoksi tullut tutuksi.

Päivän tunnussana – Edelliselle missiolle lähtiessäni useissa rauhanturvaliemissä keitetty kenttärovasti lahjoitti minulle Päivän tunnussana –kirjasen omaksi hartaudenharjoitukseksi. Sanoi, ettei missiolla tule luettua Raamattua niin paljon. Oikeassa oli. Armeijaympäristössä rutiini helpommin hukkuu. Päivittäiset raamatunjakeet sisältävä vihkonen oli niin käytännöllinen, että ostin tälle reissulle tämän vuoden version.

 

Päivän sana: Laaksiidan

En ole ihan varma, onko kyseessä verbi, adjektiivi vai substantiivi. Termillä kuvataan kuitenkin sitä, kuinka alus on lastattu toispuoleisesti siten, että se kulkee kallellaan jommallekummalle sivulle.