Olen kirjoittanut satamakäynneistä yleensä reilusti jälkikäteen. Tällä kertaa teen poikkeuksen, koska mediassa sijaintimme on jo paljastettu. Tässä linkissä on viimeisten uutisten lisäksi pieni videonpätkä yle-areenalta.

Miinalaiva Pohjanmaa ei ihan ehtinyt tehdä uutta legin keston ennätystä ennen rantautumista Omanin Salalahiin. Arabian niemimaan eteläosissa ollaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lähteellä. Siitä huolimatta meille liikeni vain yksi. Tuhat jäi käyttämättä.

Melkein kahden viikon siivu merellä meni nopeasti vaihtelevien operatiivisten tapahtumien vuoksi. Vasta kun asioista perillä olevat skönärit alkoivat puhua lähestyvästä ennätyksestä, tajusin viettäneeni keinuvalla alustalla 13 päivää yhtä soittoa. Ruokaa ja polttoainetta olisi riittänyt pidempäänkin, mutta hyvä välillä on täydentää. Sen verran oli tilaa varastoihin tullut, että todella nopeaksi pistäytymiseksi tarkoitettu huoltopysähdys laittoi olkapäät koetukselle, kun laiva lastattiin jälleen muonaa kukkuroilleen. Laiskana urheilijana voin jälleen laistaa päivän urheilusuorituksista. Juoda piti kuin punttisalilla kuunaan. Hyvä lihastuntuma kiristelee hartiaseudulla.

Blogi%20140.jpg

Sataman komeat nosturit olivat hieman liian karkeatekoisia säilykepurkkien ja mehutölkkien nosteluun. Niinpä tavara kulki ketjussa alukseen.

Ripeästi toimien ehti täydennysten ohessa piipahtaa kylilläkin. Arabimaailmasta olen kuullut paljon, mutta mitään en ole omin silmin nähnyt. Etukäteen voisi islamilaista kulttuuria päivitellä tiukoista säännöistä. Hyviin tapoihin kuuluu liikkua olkapäät ja polvet peitettyinä, vaikka olisi kuinka kuuma. Naiset käyttävät burkhaa julkisilla paikoilla. Humalassa esiintyminen on laitonta. Alkoholia ei pysty edes ostamaan muualta kuin parista hotellista tai poliisin luvalla kaupungin ainoasta alkoholiliikkeestä. Omanin erikoisuuksiin väitettiin kuuluvan muun muassa, että lain mukaan on kiellettyä ajaa likaisella autolla.

Tajusin, että mielikuvani arabimaailmasta on rakentunut tyystin kaikista säännöistä kerrottujen esimerkkien varaan. Ikään kuin elämä Omanissakin olisi pelkkiä sääntöjä, käskyjä ja kieltoja. Salalahin näkeminen oli erittäin avartava kokemus. Kaupunki oli hyvin moderni. Pikkukaupoilla reunustetut kadunvarret olivat aivan täynnä upeita valomainoksia. Iso kauppakeskus näytti neonvaloilla koristellulta jukeboksilta. Pari kadunpätkää oli täynnä pelkkiä kulta- ja koruliikkeitä.

Blogi%20141.jpg

Blogi%20142.jpg

Arkkitehtuuri oli varsin näyttävää. Tässä pari pientä hökkeliä rantatien varrelta.

Polttoaine maksoi alle 30 senttiä litralta. Ruokakaupoissakaan hinnat eivät päätä huimanneet. Merkittävimmin silmiin pisti kuitenkin kaikkialla kaupungissa vallitseva siisteys. Edes pienillä kujilla ei ollut roskia. Talojen seinät olivat siistit, eikä missään ollut graffiteja tai muita töherryksiä. Vihreää nurmikkoa ei juuri sulttaanin kesäasunnon ympäristöä lukuun ottamatta näkynyt, mutta edes hiekkapölyä ei tuntunut olevan. Katuja kai pestiin usein, mikä tuntuu oudolta, kun koko maa näytti aivan kuivalta.

Lisäksi ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Ohi kulkevista autoista huudellut ”Mitä kuuluu? Mistä olette?” kysymykset tuntuivat varsin aidoilta ystävällisyyden ja mielenkiinnon osoituksilta. Kauppiaat eivät roikkuneet hihoissa. Pimeälläkin pystyi kulkemaan kaupungissa täysin turvallisen tuntuisesti.

Blogi%20143.jpg

Basaarin vaatimattomat kujatkin olivat erittäin siistejä.

Blogi%20144.jpg

Olihan tällainen liikkeen kyltti ikuistettava. En käynyt sisällä kyselemässä nimen taustoja.

Palvelualttiudesta ja kohteliaisuudesta hyvänä esimerkkinä toimi minua ja kahta palvelustoveria kolmen ja puolen tunnin ajan kuljettanut taksikuski, Said. Sataman portilta meidät kyytiin otettuaan hän toivotti pari kertaa meidät tervetulleiksi Salalahiin. Kysyttyään nimemme, hän toivotti jokaisen vielä erikseen tervetulleeksi. Said myös puhutteli koko loppuajan meitä nimillämme, eikä edes sekoillut Markon ja Markuksen välillä. Matkalla kaupunkiin pyysimme häntä pysähtymään automaatilla. Kun itse tulin vuoroon visa-kortteineni, Said oli jo käynyt ostamassa huoltoasemalta meille Pepsi Colat.

Kaupunki vietti siestaa, joten Said sanoi odottavansa meitä, jos kiertelemme katselemassa. Hän voi sitten viedä meidät auki olevalle vanhalle basaarille. Käytännössä hän tulikin mukaan liikkeeseen ja alkoi tinkiä meidän puolestamme. En tiedä, missä määrin kyse oli näytöksestä, koska hän myös kertoi tuntevansa kyseisen liikkeen myyjän. Ehkä tingitty summa oli lopulta kalliimpi, mihin itse tinkimällä olisi päässyt. Hyvän shown hän silti omanilaisia perinnetikareita myyvässä liikkeessä järjesti.

Matka jatkui basaariin, jossa jälleen Said tinki puolestamme. Huivikaupan myyjä näytti lähes närkästyvän, joten on oletettavaa, ettei kaikki ollut vain silmänlumetta. Ennen basaaria kuljettajamme oli jo kertonut, että jos pyydetään kymppi, pitää maksaa vain vitonen. Huivista ei pidä milloinkaan maksaa enempää. Kojuja kierrellessä Said tuikkasi pian vesipullot kouraamme. Laivalle paluu tapahtui lisäksi parit mielenkiintoiset kohteet esitellen. Ruokailun tai muiden herkutteluiden tarpeenkin hän tiedusteli säännöllisesti. Vaikka loppusumma taksikyydille oli yllättävän korkea, osasi hänkin pudottaa hintaa tingittäessä. Bisnes on bisnes. Silti palvelun sydämellisyys jätti kyllä hyvän maun. Samalla Said toimi todella tehokkaana kävelevänä mainoksena. Omanista jäi sellainen kuva, että voisin oikein hyvin tulla johonkin arabimaahan ihan vain lomareissulle.

Blogi%20145.jpg

Blogi%20146.jpg

Ensimmäinen kuvista esittää satamasta kaupunkiin vievän nelikaistaisen tien varrella olevaa kalatehdasta. Toinen on sulttaanin kesäpalatsi. Minun silmääni eroa ei ole hurjasti.

 

Päivän sana: Siipi

Siipi eli vinga tarkoittaa ohjaamon sivuilla olevia siltakannen alueita. Vanhoissa kaksitasoisissa koneissa saattoi joku astua ohjaamosta siivelle temppuilemaan. Laivankin ohjaamosta pääsee siivelle, mutta siellä harvemmin temppuillaan. Siltä voi esimerkiksi antaa ohjeita laivan ohjaajalle satamassa tai kapeassa kanavassa.