Viimeinen satama ennen sitä parasta satamaa oli Espanjan Cadizissa, Gibraltarin salmen länsipuolella. Edellisenä iltana päätä aavistuksen kääntämällä tai silmiä hurjasti harittaen sai yhdellä vilkaisulla katsella sekä Afrikan että Euroopan vuoria. Nyt ollaan Atlantin puolella ja loppusuora on avautunut. Kuvakirjana jälleen tuokiokuvia kivasta pikkukaupungista.

Blogi%20172.jpg

Blogi%20173.jpg

”Kasarmimme eessä suuri portti on.” Cadiz on pinta-alaltaan tosi pieni kaupunki. Laivalla pääsee lähes toriparkkiin kiinni ja keskustan läpi käveleminen kestää 10 minuuttia. Kuvat ovat saman kadun eri puolilta, vain korttelin verran sivuun toisistaan. Suoraan laivaa vastapäätä ei ollut näin hienoja historiallisia rakennuksia vaan Burger King. Sielläkin oli luonnollisesti käytävä testaamassa, miltä ameriikanherkku maistuu.

Blogi%20174.jpg

Kirkkoja on Espanjassa joka puolella. Muutamat taistelijat käväisivät Sevillassa jalkapallo-ottelussa. Siellä vasta upeita kirkkoja olisikin. Uskottelin itselleni, että ehkä joskus käyn lomalla siellä, joten en nyt jaksanut raahautua. Tämä kuva on Cadizin suurimmasta katedraalista. Tämän pidemmällä en piipahtanut, kun tuli sisäänpääsymaksu ja kaide vastaan. Jälkikäteen kuulin, että kryptassa olisi ollut lattiassa merkittynä kohta, jossa holvien kaiut kohtaavat. Siihen vaikkapa sormien napsautus olisi kuulunut erikoisena äänten sekoituksena. Samaa ilmiötä ei tapahtunut enää askelen verran sivussa.

Blogi%20175.jpg

Pikkukatuja oli paljon. Hienoja nämä ovat katsella ja kävellä. Äkkiseltään asuminen tuntuisi vähän ahtaalta. Laivaelämän jälkeen ei tosin ole paljon vara moittia tilanpuutetta.

Blogi%20176.jpg

Rantoja löytyi niin uimiseen kuin kalastajien veneparkiksi. Laskuveden aikaan samaiset purtilot makasivat lätäkköjen reunustamalla kuivalla maalla.

Blogi%20177.jpg

Blogi%20178.jpg

Blogi%20179.jpg

Blogi%20180.jpg

Kuvat ovat kahdesta eri puistoalueesta. Toinen oli parturoitu todella vinhan näköisesti. Toinen edusti perinteisempää linjaa. Pari valtavaa puuta olisi innostanut kiipeilemään.

Blogi%20181.jpg

Ruokailu ulkomailla on yksi parhaista matkatekemisistä. Kokkiemme sapuskat ovat vain vieneet siltä suurimman innon, kun laivan murkina on aina parempaa kuin ravintoloissa. Tässä kaupungin parhaaksi kehutussa paikassa alkoivat meidänkin kokkimme saada varteenotettavia kilpailijoita. Espanjalaisten englanninkielen heikon osaamisen vuoksi kommunikointi oli vain välillä haasteellista. Harmittamaa jäi, kun ruokalista sanoi selvästi, että ulkofilettä. Minä päädyin sitten entrecoteeseen ja katselin vieruskavereita kateellisena, kun se ulkofile olikin suurin koskaan näkemäni sisäfilepihvi.

Blogi%20182.jpg

Jäätelöbaareissa annokset olivat näyttäviä ja valikoima runsas. Servettitelineessä mainostetaan paikallista Cruzcampo-olutta. En viitsinyt maistaa sitä, kun Afrikan kuuluisuudet Kilimanjaro Tansaniassa ja Tusker Keniassa ja Djiboutissa maistuivat ihan suomalaiselle oluelle. Kahvin juonnissa on ollut riittävästi opiskelua, eikä olut vielä uppoa. Palaan asiaan, kun jäätelö kyllästyttää.

Blogi%20183.jpg

Huolitsijamme halusi kiitokseksi tarjota pientä welfare-toimintaa. Pistäydyimme viereisessä kaupungissa Jerezissä, joka on ainakin formulaihmisille tuttu paikka. Paikallisiin nähtävyyksiin tutustuttiin turistijunalla. Suomalaiseen luonteeseen ei kaikkien osalta oikein sopinut olla huomion keskipisteenä. Kahviloissa ja terasseilta juna otettiin vastaan villisti huutaen.

Blogi%20184.jpg

Villiä huutoa oli toiseenkin suuntaan, kun katukuvassa näkyi muun muassa paljon perinteiseen asuun pukeutuneita flamenco-tanssijoita. Heillä oli ilmeisesti joku tapahtuma. En ehtinyt saada kuvaa kansallispukuisista taiteilijoista. Nelivaljakko sen sijaan lönkytteli pidempään junan läheisyydessä, jolloin ehdin reagoida.

Blogi%20185.jpg

Kiertoajelun jälkeen tutustuimme viinimuseossa paikallisen Tio Pepe –viinin valmistukseen. Nyt voin esittäytyä suurena asiantuntijana siinä, kuinka viinien vuosikertoja sekoitellaan valmistusvaiheissa ja muuta vastaavaa. Tosin ei kyseinen viini mitään herkkua silti ollut.

 

Päivän sana: Lyödä lasia

Aku Ankoissa ihmettelin, kun meriaiheisissa jutuissa saattoi vilahtaa sanonta lasien lyömisestä. Ilmaisu tarkoittaa laivakellon soittamista puolen tunnin tiimalasin kääntämisen merkiksi. Vähän niin kuin vanhoissa seinäkelloissa äänimerkki tulee puolen tunnin välein. Ilmeisesti hyvin vanha tapa on ollut tehdä vain puolen tunnin mittaisia vahtivuoroja.