Kreetan maisemia kuvakirjana. Satamapaikkamme oli Souda.

Blogi%20156.jpg

Blogi%20157.jpg

Soudan satama on erittäin hieno luonnonsatama. Lahden kapeaa suuaukkoa vartioi historiallinen linnake. Laivat saivat olla turvassa sekä merenkäynniltä että vihollisilta.

Blogi%20158.jpg

Blogi%20159.jpg

Saapumispäivän aamuna laivan kannelta näkyvät vuoret eivät tihkusateessa antaneet parasta mahdollista vaikutelmaa. Jylhät rinteet puhuttelivat silti. Parina seuraavana päivänä rinteet olivat erittäin näyttävät. Joissain paikoissa lumipeitteiset huiput kertoivat suurista korkeuseroista.

Blogi%20160.jpg

Blogi%20161.jpg

Soudasta reilun vartin ajomatkan päässä oli Hania, Kreetan toiseksi suurin kaupunki. Vanha kaupunki ja erityisesti venetsialainen satama olivat merkittävimmät nähtävyydet - ja samalla myös turistirysät. Satama-allasta reunustivat lukuisat ravintolat ja aallonmurtajaa koristi upea majakka.

Blogi%20162.jpg

Hienoksi kehutun merimuseon aukioloaikojen kanssa menivät hermot. Netistä katsottiin, että se on auki klo 16 asti. Illalla hieman ennen kahdeksaa kävelimme ohi ja huomasimme, että se on ovessa olevan lapun mukaan auki joka päivä klo 20 asti. Seuraavana päivänä olimme ovella 15.55 vain huomataksemme, että lappu oli muuttunut. Aukioloaikaa oli jäljellä enää 5 minuuttia. No en minä mikään museoihminen olisi ollutkaan.

Blogi%20163.jpg

Blogi%20164.jpg

Blogi%20165.jpg

Venetsialaisen sataman lähettyvillä pikkukujilla oli toinen toistaan näyttävämpiä putiikkeja ja ravintoloita. Paras suositus ravintolalle on, että myös paikalliset syövät siellä. Siksi ensimmäisenä päivänä en mennyt täällä syömään turistikeskittymässä, vaan kävelin taistelutoverin kanssa sivummalle kalasataman tuntumaan. Olikin mainio ruokailukokemus. Tarkoitus oli syödä mahdollisimman paljon erilaisia paikallisia makuja. Myös jälkiruuissa. Hyvin tavoite onnistui. Toisena päivän löysimme vielä paremman ravintolan juurikin sieltä turistipaikkojen läheisyydestä. En muista koskaan tavanneeni niin vakuuttavan ammattitaitoista tarjoilijaa. Ja oli se söpökin. Saattoi haitata arvostelukykyä.

Blogi%20166.jpg

Basaareissa myytiin tyylille uskollisesti halpoja merkkituotteita. Olen jotenkin luullut, että jos samassa räkissä roikkuu tismalleen identtisiä vöitä Levi’s, Diesel ja Dolce&Gabbana –logoilla, niin niiden on oltava piraattituotteita. Nyt tajusin, että tietenkin ne ovat aitoja. Edullisuus johtuu vain siitä, että merkkifirmat ovat kustannuksia säästääkseen tehneet tuotteita samalla linjastolla. Miten en ole sitä ennen tajunnut?

Blogi%20167.jpg

Afrikassa koirat olivat aina nälkiintyneitä ja arkoja. Eivät todellakaan mitään sylikoiria ja lemmikkejä. Täällä tilanne oli lähes päinvastainen. Koirat muistuttivat jalallisia tynnyreitä, jotka leppoisasti elivät katuvilinän keskellä. Tämä kaveri makasi melkein keskellä ajorataa, eikä ollut moksiskaan ohi ajavista autoista. Nosti päätään vain poseeratakseen minulle. Onni oli kuitenkin se, etteivät ne olleet oppineet tunkemaan kuonoaan jokaisen ohikulkijan kylkeen.

Blogi%20168.jpg

Saksalaisten laskuvarjojääkäreiden hautausmaa. Toisen maailmansodan taisteluissa oli Kreetalla kuollut yli 4000 saksalaista sotilasta. Eri hautapaikoista vainajat siirrettiin yhteen paikkaan myöhemmin.

Blogi%20169.jpg

Kreetalainen uskonnollisuus näkyy katukuvassa muun muassa erilaisina kirkkojen muotoisina rukousalttareina. Niitä oli joka paikassa. Tämä oli kalasataman rannassa. Jotkut löytyivät pikkuisilta kujilta. Myös vuoristossa serpentiiniteiden varrella alttareita oli runsaasti.

Blogi%20170.jpg

Blogi%20171.jpg

Viimeisenä kreetapäivänä vuokrasin auton ja ajelin taistelutoverin kanssa katselemassa serpentiiniteitä. Harmi, ettei parhaita mutkia saanut ikuistettua kameralle. Välillä tuli samanlainen jalkoja keventävä olo kuin korkeissa rakennuksissa.

 

Päivän sana: Haalata

Sana on kaksimerkityksinen. Konemies, joka sanan minulle opetti mainitsi luonnollisesti ensiksi koneeseen liittyvän sisällön. Haalaaminen on koneen huoltamista, erityisesti sylinterien ja mäntien huoltoa. Toinen merkitys on laivan siirtäminen satamassa laituripaikasta toiseen ilman konevoimaa, esimerkiksi vetämällä keulan ja perän köysistä.