Kirkollista kieltä käyttääkseni voin todeta, että meitä on siunattu suotuisilla tuulilla. Joku laivaston henkilöstöön kuuluva skönäri sanoi minulle, että kahden viikon sotaharjoituksessa Itämerellä on keskimäärin enemmän vaikeita kelejä kuin koko meidän vajaan viiden kuukauden jaksolla yhteensä. Lähes jokainen muisteleekin hyvällä menomatkan keinutusta Itämerellä. Siinä saatiin vähän makua, millaista on kuoppainen keli. Tasainen kyyti on kaikille parasta, mutta toisaalta olisi se vähän hassua, jos tällaisen operaation jälkeenkään ei tietäisi, millaista on olla keinuvassa laivassa.

Terävistä aalloista tunnettu Biskajanlahti purjehdittiin mennen tullen varsin tasaisessa kelissä. Ennen sitä, Cadizista lähdettyämme, saimme nauttia mission toiseksi suurimmista aalloista. Minusta meno oli erityisen nautittavaa, koska perän suunnalta tulevat mainingit keinuttivat alusta ihan uudella tavalla. Perstuntuma on sen verran jo laivan liikkeisiin tottunut, että yhtäkkiä huomasin, kuinka keinumisen tuntu poikkesi vasta- tai sivuaallokosta. Menin kameran kanssa kannelle ihmettelemään.

Blogi%20186.jpg

Aallot nousivat paikoin jopa reelinkien tasolle. Eivät ne elokuvien myrskykohtauksien tavoin lyöneet kannelle saakka, vaikka hurjalta välillä tuntuikin katsella horisonttiviivan peittävää aaltoa aivan laidan toisella puolella. Perän suunnalta tulevat laineet pistivät aluksen surffaamaan. Kallistukset olivat pitkiä ja loivia, kun perä liukui sivuttain. Kyydissä oli oikein miellyttävä olla, vaikka koko ajan oli syytä olla varuillaan, ettei portaissa tai käytävillä mikään yhtäkkinen liike olisi saanut vahinkoa aikaan.

Blogi%20187.jpg

Pari päivää myöhemmin sain mahdollisuuden kokeilla ruorimiehen hommaa. Tällaisissa mainingeissa en olisi varmasti saanut kiitettävää arvosanaa. Pienemmilläkin laineilla oli hauska huomata, miten aluksella on oma tahto, kun tuuli ja meri sitä ohjailee. Mutta toisaalta varsin lempeillä liikkeillä yhteisymmärrys halutusta suunnasta löytyy yllättävänkin hyvin. Ilmeisesti pääsin ohjailusta heti jyvälle, koska seuraavana päivänä sain ylennyksen ruorimiehen valvojaksi. Päällikkö antoi ohjeen: ”Katso, mitä ruorimies tekee. Äläkä häiritse.” Jos uraputki tätä vauhtia etenee, pääsen pian merivahtipäällikön valvojaksi. Luultavasti homma on suunnilleen edellisen tehtävän vaikeustasoa.

Blogi%20188.jpg

Jo opiskelujen ohessa bussia ajaessani ammattiylpeyteeni kuului tasaisen kyydin tarjoaminen. Päästettyäni ruorista irti ja automaattiohjauksen otettua johtovastuu kyyti muuttui paljon terävämmäksi. Automatiikka ei paljon ennakoi ja arvioi, että seuraavan kallistuksen jälkeen suunta muuttuu luontevasti oikeaan. Tällaisessa isossa aallokossa automaattikin joutuu jo hikoilemaan. Perävana ei kerro ihan koko totuutta. Kyllä alus suorempaan kulki, mutta aallokko tekee siitä mukavaa siksakia.

Blogi%20189.jpg

Pari merisotilasta päätti käydä katselemassa merenkäyntiä lähempääkin. Kamera kädessä en itse viitsinyt mennä uhmaamaan pärskeitä. Jos aallot olisivat oikeasti pyyhkineet kannen yli, ei sinne olisi voinut mennä kuin hätätapauksissa. Nyt Atlantin vilvoittavia pärskeitä sai nauttia epäsuorasti, kun kylkeen iskevä aalto roiski vettä joskus korkeallekin.

Blogi%20190.jpg

Aaltojen vangitseminen kameraan on vaikeaa. Vaikutelma latistuu linssin läpi katsoessa. Yksi näyttävä vaahtopää sattui etsimeen osumaan. Parin kolmen metrin korkuiseen aaltoon en menisi kyllä sen kauneudesta huolimatta uiskentelemaan.

 

Päivän sana: Kurvari

Merivartioston vene tai työntekijä. Lempinimi lienee laivaston antama ja juontaa juurensa yksinkertaisesti siitä, että merivartiolaitoksen veneet kurvailevat merialueella partioimassa.