Merivoimat on erivoimat

Puolustusvoimien aselajihaarojen välillä on eroja. Muistan maininneeni ainakin sanonnan: ”Merivoimissa komeimmat, ilmavoimissa fiksuimmat ja maavoimissa rohkeimmat”. Ja oli siitä se toinenkin versio. Laivaston väki laukoo välillä toistakin sanontaa, josta huokuu väistämättä suuri itseironia: ”Voit tehdä asiat oikealla tavalla, väärällä tavalla tai laivaston tavalla.” Kovin vahvasti en uskalla liputtaa kummankaan sanonnan puolesta. Silti varmaa on, etteivät samat toimintakulttuurit sovi laivastoon, ilmavoimiin ja merivoimiin.

Jokaisessa aselajissa on omat ominaispiirteensä. Minä huomasin sen papin työssä aika hyvin. Olisin vain toivonut tekeväni oivallukset hieman nopeammin. Viiden kuukauden operaatio on niin lyhyt, että mieluusti heti alussa löytäisi toimivimman työtyylin. Minulla lähtökohtana oli nuorisotyö ja vertailukohtana maavoimien rauhanturvaoperaatio. Niissä on keskenään jotain hyvin samankaltaista, mutta paljon sellaista, mikä ei sellaisenaan toimi laivalla.

Nuorisotyössä massat vetävät puoleensa. Nuoriso viihtyy usein tilanteissa, joissa on paljon muitakin nuoria. Suositut tapahtuvat nostavat vain suosiotaan. Vähäisestä osanottajamäärästä kärsivät tilaisuudet hiljenevät entisestään. Myös maavoimien yksiköt ovat varsin yhtenäisiä. Toki joukko jakaantuu muun muassa esikuntaan ja operatiivisiin joukkoihin, mutta silti kokonaisuus on tiivis. Lisäksi erinomaisen suuri etu on siinä, että maaoperaatioissa ”työaika” on sellainen, että lähes kaikki voivat yleensä pitää vapaata yhtä aikaa.

Laivalla ainoa asia, johon jokainen merisotilas osallistuu yhtä aikaa, on hätätilanteessa tehtävä laivanjättö. Jopa satamassa muutamat ihmiset ovat vuorollaan vahtitehtävissä. Merellä käytännössä suurin kerralla kokoon saatava porukka on 1/3 laivan henkilöstöstä.

Tämä asia oli minulla tiedossa etukäteen. Sen sisäistäminen otti aikaa. Laivan tiivis elinympäristö ei ole tässä suhteessa niin tiivis kuin kuvittelisi. Välimatkat ovat lyhyet, mutta laipiot, väliseinät ja kannet erottavat eri toimipisteet toisistaan niin, että lopputulos on hyvin eriytynyt. Henkilöstö tekee töitä ohjaamossa, keskuksessa, radiohytissä, eri kansilla, konehuoneessa, keittiössä, luokassa, ylätoimistossa ja laivatoimistossa. Vapaa-aikaa puolestaan vietetään punttisalilla, kansilla, messeissä, saunoissa, nettikoneilla tai useissa eri majoitustiloissa ja hyteissä. Oma päivärytmi valitaan vahtivuorojen tai työtehtävien mukaan, eivätkä päivät välttämättä ole ollenkaan toistensa kaltaisia. Puhumattakaan, että edes 1/3 henkilöstöstä menisi likimainkaan samalla kaavalla.

Operaatio opetti, ettei kokoava toiminta ole läheskään aina paras tai edes sopiva tapa tehdä pastorin tai welfare-upseerin työtä. Kansihartaudet olivat toki hyvä kokoavan toiminnan muoto, mutta sekin keräsi kerralla vain 2/3 kirkkoon kuuluvista, kun 1/3 ajoi laivaa. Welfare-toiminnassa joukkojen saaminen koolle oli vielä hankalampaa. Edellisessä missiossa oli helppo lähteä lätkimään lentopalloa tai pesäpalloa. Myös leffateatteri oli mainio toimintamalli. Täällä ei joukkuelajeja harrasteta. Muutamaa kiintopistettä lukuun ottamatta henkilöstö katseli leffoja mieluummin oman aikataulunsa mukaan messeissä tai omilta tietokoneilta.

(Kiintopisteitä ovat olleet muun muassa Taistelulaiva-sarja, joka keräsi lähes täyden katsomon pariinkin otteeseen. Lätkäottelut ovat myös olleet upeita tilaisuuksia. Kaikki welfare-nettikoneet pistetään mykäksi, jotta nettikaistaa riittää katsoa Ylen Areenalta lähetystä. Tänään tunnelma tupaten täydessä luokassa oli uskomaton. Seisaaltaan kuunneltiin välierävoiton jälkeen Maamme laulua ja uhottiin ylihuomenna tapahtuvasta Ruotsin kaatamisesta ja maailmanmestaruudesta.)

Olen kirjoitellut siitä, kuinka seurakuntani koostuu täällä niistä, jotka puuttuvat siviiliseurakunnastani. Olen myös maininnut siitä, kuinka miehiä on vaikea kutsua koolle istumaan ja kuulemaan. On parempi, vaikkakin selvästi vaikeampi, mennä sinne, missä he itse elävät ja toimivat. Vapaa-ajan toiminnan suhteen laivasto näytti minulle jotain samankaltaista. Niin pappina kuin työhyvinvoinnista vastaavana henkilönä ei kannata väkisin yrittää raahata väkeä yhteen pisteeseen. Itse on mentävä moniin eri pisteisiin.

Jos aloittaisin tämän pestin uudelleen, tekisin yhden selkeän muutoksen toimintamalliin. Laatisin selvän aikataulun itselleni, jossa noin kolmen päivän syklissä tulee kierrettyä säännöllisesti eri työskentelypisteet kaikkien vahtien aikana ja istuttua iltaa eri vapaa-ajanviettopaikoissa. Ei tietenkään olisi syytä jättää kokoavaa toimintaa kokonaan pois. Mutta painopistettä siirtäisin tuohon suuntaan.

Laiva on vapaa-ajan toiminnan järjestämisen suhteen yllä olevista mietelmistäni huolimatta hyvin armollinen paikka. Pienet yksiköt organisoivat omaa toimintaansa erittäin tehokkaasti. Welfare-upseerin ei tarvitse kuvitella hoitavansa matkailuoppaan tai lomaohjaajan virkaa. Riittää, että menee mukaan tai vähän heittää vettä myllyyn. Välillä voi organisoida filmi-iltoja tai pelailla tietovisoja, jotka nyt viimeaikoina ovatkin saaneet suosiota.

 

Päivän sana: Tuulen silmä

Myrskyn silmä on myrskyrintaman keskipiste. Tuulen silmä on eri juttu. Se tarkoittaa sitä suuntaa, joka on suoraan vastatuuleen. Luoviessaan alus kääntyy tuulen silmän kautta siten, että tuuli tuleekin oikean kyljen sijasta vasemmalta.