Yksinkertaisuuden viehätys

Viimeisenä meripäivänä seisahduin peräkannella reelingin viereen. Katselin voiman tunnetta uhkuvaa perävanaa. Muutaman sekunnin ajaksi tuli haikea olo siitä, että kaikki tämä jää taakse. Samalla hetkellä luulin ymmärtäväni, miksi merimiehet haikailevat merelle. Sitten tunne meni ohi. Yritän nyt muotoilla sanoiksi jotain tuosta välähdyksestä.

Yksinkertainen elämä sopii ihmiselle. Meri tarjoaa juuri sitä. Virikkeitä ei ole liikaa. Ennen lähtöä opin, että ainoa ilo merellä on ruokailu. Siviilissä välillä niin huomaamatta ohitettava rutiini onkin kohokohta laivapäivän tehtävien lomassa. Näillä sapuskoilla ei kyllä olekaan mikään ihme, että määräajan lähestyessä miinakannella mutkitteli pitkä ja puhelias jono odottamassa tiskin avautumista.

Laivalla kaikki on yksinkertaista. Viikko-ohjelmasta voi katsoa, milloin tehdään mitäkin. Vahtivuorojen mukaan hoidetaan vahtitehtävät. Talo tarjoaa ruuan ja vaatteet. Sauna on lämmin lähes aina. Harrastusvaihtoehdot ovat urheilu, lukeminen, pelaaminen ja elokuvien katseleminen. Jos jotakin poikkeuksellista tapahtuu, esimies antaa ohjeet, kuinka toimitaan. Stressiä omatoimisesta arjen pyörittämisestä ei ole.

Kotona voi tulla äärimmillään jonkinlainen kulttuurishokki. Ruuan jonottamisen sijasta itsensä ravitseminen alkaa suunnittelusta, kauppareissusta ja valintojen paljoudesta. Se päättyy lopulta valmistamiseen ja tiskaamiseen. Eikä vielä ole kyse muusta kuin syömisestä. Lisäksi tulevat perheen rutiinit – jopa paineet – ja työpaikan elämä. Kaveriporukka ei myöskään elä samaa vahtirytmiä kuin itse. Posti työntää erilaisia laskuja ja papereita, joihin on reagoitava.

Valintojen, suunnittelun ja kiireen keskellä yksinkertainen elämä ei onnistu. Tilanne on vähän sama kuin kahden erilaisen avioliittomallin välillä. Uskon, että esimerkiksi Lähi-Idästä tuttu sopimusavioliittokäytäntö poikii suurelta osalta onnellisia parisuhteita. Mutta se toimii vain silloin, jos kaikki muut ympärillä menettelevät samalla tavalla. Systeemiä ei voi istuttaa hyvällä menestyksellä keskelle romantiikka-avioliittojen kulttuuria. Sama on kiireettömällä elämällä. Keskellä touhua ja valintojen maailmaa on epätoivoista yrittää uida vastavirtaan.

Merellä on omat haasteensa ja murheensakin. Sen autuus on väistämättömässä yksinkertaisuudessa. Erityisen sopivaa on yksinkertaiseen elämään kuuluva haaveilu yltäkylläisyydestä, jota pääsee jopa nauttimaan kotiin tultua.

Merimiesten puheissa kotisatama on aina se paras satama. Kotiin tuleminen on juhlaa. Silti aito merimies haikailee pian taas takaisin. Minua parkkiintuneemmilla skönäreillä tai kokeneilla rauhanturvaajilla onkin haasteena totutella monimutkaiseen arkeen. Vaikeuksia kohtaavien yksilöiden tapauksessa kyse ei välttämättä ole rauhattomista sieluista. Päinvastoin, kyse voi olla rauhan kaipuusta.

 

Päivän merimiesuskomus: Perävanaa ei saa tuijottaa

Kerroin yhdelle taistelutoverille perävanan äärellä tehdystä oivalluksesta. Kuunneltuaan varsinaisen asian hän lopuksi kysyi: "Eikö pastori tiedä, ettei perävanaa saa tuijottaa. Pian se alkaa kiehtoa niin, että siihen hyppää."