Ensimmäinen kerta on tapa. Toinen on jo perinne. Niinpä laivaston perinteisiin kuuluu, että suomalaisen sota-aluksen kulkiessa Suezin läpi kanavassa pidetään kansihartaus, jonka aikana alus kulkee poikkeuksetta aina saman sillan alta.

Keli oli aamulla edellisen viileän päivän jälkeen hautovan kuuma. 33 astetta varjossa. Liekö syynä se, että keskellä pitkää kanavaa ollaan enemmän keskellä maata kuin merta. Purjehdusvauhti oli hidas eikä tuulta ollut juuri yhtään. Viikko-ohjelmaan iltapäivä sopi paremmin hartaudenpitoajaksi, joten kovasti tuumin, kuinkahan väki mahtaa jaksaa paahtavassa lämmössä. Huokaukseni kuultiin ja siihen vastattiin erittäin selkeästi.

On keskiviikko. Ei siis mikään perinteinen hartauspäivä. Lähestytään kuitenkin ajankohtaa, jolloin väki jakaantuu kahtia ja osa laivan henkilöstöstä ottaa varaslähdön kohti kotisuomea. Siksi oli mukava pitää vielä yksi kansihartaus koko porukalla. Lisäksi Suez on paikkana hyvä, koska aallokkoa ja tuulta ei ole sotkemassa ulkona pidettävää hartaushetkeä. Normaalisti.

Aamun hautova kuumuus vaihtui hieman ennen kansihartautta valtavan kovaksi tuuleksi. Seurakunnalle asia oli vain hyvä. Lepotuoleilla ja makuualustoilla istuvat rauhanturvaajat eivät hikoilleet suotta. Tai jos hikoilivat, tuuli piti huolen, että iho säilyi kuivana. Pastorille puhuri tuotti normaalia enemmän tarkkailtavaa.

Ennen hartautta suuri puinen ristikin kippasi itsensä kumoon. Kerran tilaisuuden kuluessakin lähin mies ehti kopata kaatuvan ristin ennen kuin se kolahti kanteen. Stolan päihin ommellut lisäpainot olivat kevyttä tavaraa, kun liinan päät lepattivat tuulessa. Pöytäliina olisi alttarin päältä lähtenyt kiitämään oitis, jos en olisi sijoitellut virsikirjojen säilytyslaatikkoina käyttämiäni ammuslaatikoita sen nurkkiin. Jopa ehtoollisvälineet piti laittaa jonoon siten, että tukevimmin pystyssä pysyvä iso viinikannu oli tuulensuojana viinimaljalle ja leipärasialle. Normaalisti laitan viinimaljaa peittävän liinan mustekalalla kiinni kannuun, mutta tänään syvän leipäastian pohjalta ehtoollisleivätkin lähtivät lentoon, jos varomattomasti kantta raotti. Raamatunlukijaa täytyi auttaa painamalla sivujen reunoista, etteivät ne repeilleet. Oma muovitaskukansionikin oli tuettava paikalleen tiiliskiviraamatulla ja panoslaatikoilla. Muuten paperit olisivat lentäneet taskusta ulos. Loppuvirren aikana oli selän takaa niin kova puhuri, että rauhassa sai nojata takaviistoon ja komppailla rennosti.

Hiekkadyynien reunustamassa kanavassa tunsin olevani kuin huutavan ääni erämaassa. Mikään leppoisa jutustelu ei puhurissa olisi kuulunut. Ylipäätäänkin pidän enemmän mikrofonin käyttämisestä, kun silloin saa käyttää äänessä erilaisia sävyjä. Puolustusvoimien äänenkäyttöön tottunut seurakunta ei asiasta ehkä niin hätkähtänyt. Orastava flunssakin taisi jäädä lyhytaikaiseksi. Vaikken vielä ihan priimakunnossa ole, ei kurkkua ainakaan häiriintynyt puolihuutavasta saarnaamisesta.

En taaskaan kirjoittele saarnaani auki. Sisällöstä sanon vain sen, mitä eräs taistelija siitä referoi. Kysyin näet kirkkokahveilla maukasta pullaa mutustaessani, kuuluiko huutamiseni mihinkään. Vastapäätä minua nyökyteltiin, ja todettiin, että pointtikin tuli selväksi: Jos taivaaseen mielii, niin sinne ei ole kravattipakkoa. En käyttänyt mitään tuollaista repliikkiä jutellessani laivaston kylmissä vesissä tarvittavista pelastuspuvuista, mutta jatkossa voisin käyttääkin. Kuulija teki upean tiivistelmän Gal. 3:26-28 sanomasta.

Muutama tunti myöhemmin aluksemme putkahti Suezin suulta ulos. Välimeri edessä, Afrikka takana. Ilma oli jäähtynyt jo 10 astetta. Samaa vettä oli ympärillä edelleen, mutta silti sykähdyttävää oli tulla jo lähemmäs Eurooppaa.

 

Päivän sana: Linjataulu

Mombasan edustalla näin rantaan laitettuja tauluja - tai ehkä ne olivat enemmän pylväitä. Taempi taulu on ylempänä, edempi alempana, jotta taempi ei jää etummaisen taakse piiloon. Kun aluksesta katsoo näitä tauluja ja satuttaa ne siten, että ne ovat samassa linjassa, tietää olevansa keskellä väylää. Tiehen voidaan maalata keskiviiva ja piennarviivat. Merelle reitit on merkittävä hieman toisella tavalla.