Tänään voin aloittaa blogini sanomalla tänään. Operaatiomme aiheuttaa blogin kirjoittamiseen näet normaalia enemmän rajoituksia. Operaatioturvallisuudesta kertovalla oppitunnilla kerrottiin, että osa Somalian merirosvouksesta on hyvinkin organisoitunutta rikollisuutta. Suuri osa kaappareista on toki olosuhteiden pakosta kurjissa olosuhteissa väärin keinoin elantoaan repiviä ihmisiä, mutta joillakin porukoilla voi olla tehokaskin kattojärjestö. Ja heidän kauttaan netissä olevia tietoja voi teoriassa päätyä vääriin käsiin.

Tämän vuoksi minä en voi kirjoitella mitään laivan liikkeistä. Toki varmaan jossain vaiheessa voin pistää tuokiokuvia satamaelämästäkin, mutta jos kuvauksistani käy ilmi, mikä satama on kyseessä, niin sitten minun on kirjoitettava täysin aikajärjestyksestä poiketen niin, että kukaan ei voi oikeasti tietää, missä laivamme milloinkin seilaa. Kirjoituksissani en voi esitellä myöskään laivan henkilöitä, laivan aseistusta tai muuta vastaavaa tekniikkaa. Tämä on varmasti aivan ymmärrettävää ja luonnollista. Edes itseäni en ole toistaiseksi laittanut esille siten, että minut voisi ventovieraskin tunnistaa. Huppu on päässä ja nimilaput revittynä irti. Jossain varmaan kulkee ylivarovaisuudenkin raja, mutta parempi olla huolellinen.

Tänään kuitenkin on vielä tänään. Päivänvalon kestää se tieto, että kävin hammaslääkärissä. Kaverini tiedusteli, otinko purukalustooni merirosvohenkisiä kultahampaita. Ei tullut kultaa, ei hopeaa eikä jalokiviä. Muovia laittoivat. Edellisellä viikolla raapivat suusta viimeisetkin kivet - hammaskivet. Nyt hammasvälit ovat niin suuret, että niihin varastoituvalla lihamäärällä elää esimerkiksi autiolla saarella pari viikkoa nälkiintymättä. Mukaani sain todistuksen ehjistä legoista ja röntgenkuvan koko hampaistosta.

Kriisinhallintatehtävät pakottavat pitämään hyvää huolta itsestään. Pääsykokeiden lähestyessä alkaa lenkkeily yhtäkkiä olla lähellä sydäntä. Hammaslääkäriltä tarvittava lausunto hampaiden virheettömyydestä saa laiskemmankin tarkastuksissa kävijän hammaslääkärin tuoliin. Lääkärintodistusta hankkiessa tulee testattua kuulo, näkö ja muu yleinen terveys. Vielä kun lisätään kuvioon koulutusympäristössä kehkeytyvä säännöllinen ruokailurytmi, aikaiset nukkumaanmenot ja terveellinen sapuska, niin kyllähän se hyvää tekee. Vanha energiajuomien lipittäjä joutuu oikein ihmettelemään, miten virtaa voi riittää ilman piristeitäkin niin paljon, kun elämäntavat ovat sellaiset kuin kuuluisikin.

Niin, ja pitäähän sitä vielä joku arvo laskea hurjalle rokotusarsenaalille. Minulla tosin olivat yhtä rokotusta vaille kaikki vaaditut voimassa, joten lisää immuniteettia jaettiin vain MPR:n ja influenssapiikin muodossa. Muutamat palvelustovereista eivät sen sijaan olleet enää sen sairaalakäynnin jälkeen vedenpitäviä. Niin monta reikää nahkaan pistettiin. Parhaimmat taitavat saada koko rokotusohjelmassa suunnilleen 11-13 rokotusta.

Siviilissä piipahtaminen turmelee heti hyvät armeijan tavat. Myöhä on, mutta vielä pitää pakata. Huomenna jatkan Upinniemessä laivaelämän merkeissä. Mielenkiintoisia juttuja on viikolla tulossa. Jos onnistun kehittämään jonkun superhyvän manööverin, pääsen yrittämään voittoa sisarusteni kesken julistetussa "kuka ekana linnanjuhlilla" -kilpailussa. Siitä lisää toiste.

 

Päivän sana: Vahti

Työvuoro. Merellä laiva elää koko ajan kuin tehdas kolmivuorotyössä. Laivan työvuorot eivät vain kulje aamuvuoro, iltavuoro ja yövuoro -järjestelmällä, vaan ne kiertävät nopeammin. Usein neljän tai kahden tunnin pätkissä. Osa laivan henkilökunnasta on vapaalla, osa varalla ja osa työvuorossa. Työskentelevistä sanotaan, että he "ajavat vahtia" tai "ovat vahdissa". Varalla olevat ovat luonnollisestikin "varavahdissa". Minun korviini ilmaus kuulosti aluksi vartiomiehen työltä, mutta vahtivuorossa oleva voi yhtä hyvin työskennellä komentosillalla, keittiössä tai konehuoneessa.