Viisi peräkkäistä vuotta olen viettänyt pääsiäisen seurakunnan nuortenleirillä. Tämän vuoden pääsiäinen oli ratkaisevasti erilainen. Poikkesi kaikista pääsiäisistä aika rajusti. Pajunkissoja ei paljon ollut tarjolla. Tosin vaihtelu on usein hyväksi ja se on monesti myös opettavaista. Pääsiäismunat, pajunkissat, mämmi, rairuoho, tiput ja pääsiäiskokot ovat eri puolilla Suomea tuttuja perinteitä. Yksikään niistä ei liity mitenkään alkuperäiseen pääsiäiseen. Ei niitä tarvitse sen vuoksi vierastaakaan, mutta ammatillisesti oli hauska katsella kuumassa ja pölyisessä ympäristössä palmunlehviä. Aaseja ei näkynyt.

Mämmiä ja lammaspaistia oli laivalla tarjolla. Hauska oli myös seurata, kun äijät kilvan kokosivat Kindermunien yllätyksiä. Muita pääsiäisperinteitä ei sen kummemmin ollut. Kirkollinen työ eli myös hiljaiseloa pitkäperjantaista pääsiäiseen. Vaikka kyseessä oli kirkkovuoden suurin juhla, sanoma Kristuksen voitosta sekä sen tuomasta ilosta ja levosta havainnollistui käytännössä parhaiten, kun henkilöstöllä oli mahdollisuus huilata harvinaisen pitkän ja puuduttavan legin jälkeen. Edustan sitä koulukuntaa, että jumalanpalveluksen ei ole tarkoitus olla kärsimystä. En siksi halua katsella tuskastuneita ilmeitä miehillä, jotka odottavat pääsyä laivalta vaikkapa hotellin uima-altaalle akkuja lataamaan.

Pääsiäisen juhliminen kestää onneksi usean päivän ajan, joten satamajaksosta huolimatta päästiin asiaan juhlapyhien puitteissa. Kiirastorstai-iltana Kino Tonic esitti luonnollisestikin Kristuksen kärsimyksistä kertovan elokuvan ”The Passion of the Christ”. Toisena pääsiäispäivänä juuri Djiboutista irrottamisen jälkeen vietettiin kansihartautta. Muiden puolesta en puhu mitään, mutta itse olen tykännyt kansihartauksista aina vain enemmän. Tällä kertaa ortodoksista käytäntöä mukaileva hartaudessa seisominenkin unohdettiin, kun väkeä kehotettiin tuomaan omia tuoleja ja istuma-alustoja mukaan. Pastorilla on huomattavasti rennompi olo, kun seurakunta ei vaihda painoa jalalta toiselle tuskastuneena. Rentoutta lisäsi myös Afrikka, tuo rumpujen luvattu manner, joka on poikinut parillekin merimiehelle lyömäsoittimia. Pääsiäisen iloiset virret sykkivät kivasti ammattitaitoisen rumpalin avustamana.

Juhlaan oman lisänsä toi Pohjanmaan kirkollisen työn välineistön täydentyminen. Palvelusvapailta olin tuonut laivan kalustoon kaksi pastorin stolaa. Ennestään aluksella oli jo ehtoolliskalusto, alttarivaate ja risti. Operaation alussa Vaasan suomalainen seurakunta lahjoitti Raamatun. Kotipaikkani vieressä on alttarivaatteen valmistanut Atelje Solemnis, josta tilasin samaan sarjaan sopivat papin virka-asut. Nyt ehtoollisenvieton työkalut alkavat olla kasassa.

Blogi%20153.jpg

Alttarivaatteen on suunnitellut laivamme päällikkö. Laiva, kala ja ankkuri ovat kaikki tuttuja kristillisiä symboleja. Stolat toistivat teeman. Marian sininen väri on erinomaisesti laivastoon käypäinen. Designissa on otettu tuulinen laivan kansi huomioon siten, että stolan päihin on ommeltu lisäpainot. Ehtoolliskalusto on vuodelta 1942.

Pääsiäisen saarnani rakentelin juuri käyttöönotettujen stolien kautta. Kalan tosin sivuutin tällä erää vain maininnalla siitä, miten se on vanhin kristillinen symboli. Kristittyjen vainojen aikaan toisilleen tuntemattomien ihmisten jutellessa toinen saattoi piirtää kalan puolihuolimattomasti sandaalin kärjellä maahan. Jos toinen vastasi samalla tavalla, tiesivät he, että hengenheimolaisen kanssa juteltiin. Kreikankielisten sanojen ”Jeesus Kristus Jumalan poika Vapahtaja” ensimmäisistä kirjaimista muodostuu kreikan kalaa tarkoittava sana.

Varsinainen saarnani käsitteli ankkurin ja pääsiäisen sanoman toivoa. En toista sitä nyt. Annan vain kaksi palikkaa, joista halukkaat saavat itse rakennella saarnan valmiiksi. Ensinnäkin ankkuri mainitaan koko Raamatussa vain viisi kertaa. Neljästi se on merimatkan kuvauksessa normaalina merimiesterminä. Ainoastaan kerran Raamattu käyttää ankkuria toivon vertauskuvana puhuessaan Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumisesta:

Jumala ... tahtoi rohkaista meitä ... pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni. (Hepr. 6:18-20)

Toiseksi kuvaa katsoessa huomataan, että ilmeisesti stolan valmistusvaiheessa on joko tehty taiteellinen valinta tai sitten epähuomiossa ankkurin lenkki on jäänyt värittämättä täyteen samalla tavalla kuin alttarivaatteessa. Kiinnityslenkki muodostuu siis kahdesta sisäkkäisestä ympyrästä. Henkilöstöpäällikkömme huomasi tämän ja tajusi, että kyseinen merkki on partiolaisten käyttämä maamerkki. Edellä menevä henkilö voi piirtää sellaisen maahan ohjeeksi ja viestiksi perässä tuleville. Kaksi sisäkkäistä ympyrää merkitsee ”olen mennyt kotiin”.

 

Päivän sana: Korsteeni

Savupiippu. Ilmeisesti korsteeni voi olla muuallakin kuin laivassa. Itse olen murrealueelta, jossa savupiippu on savupiippu tai piisi. Täällä laivalla olen kuullut puhuttavan poikkeuksetta vain korsteenista.