Aikaisempien kirjoitusteni kommenteissa kyseltiin, kuinka erilaiset kerhot ovat lähteneet käyntiin. Hyvin ovat lähteneet. Vapaa-ajan aktiviteetteja on laivalla pyritty järjestämään työn vastapainoksi, ja osallistumisprosenttikin on ollut varsin mukava. Toki suurin osa vapaa-ajanvietosta on jokaisen taistelijan itsensä näköistä. Joku palautuu työvuoroistaan parhaiten nukkumalla. Toinen lukee mieluiten kirjaa. Kolmas lätkii messissä pelikonsolilla tennistä, pelaa seurapelejä tai katselee tietokoneeltaan elokuvaa. Iso osa porukasta tykkää urheilla.

Kino Tonic on myös lopulta iskenyt kultasuoneen. Tänään tuli toinen väen vähyyden vuoksi peruutettu näytös, mutta huomenna ei käy niin. Olemme katsoneet Jim-kanavalla pyörivän Taistelulaiva-sarjan niitä osia, jotka televisiossakin ovat pyörineet. Ensimmäisen osan kolmanteen uusintanäytökseenkin riitti vielä katsojia. Kolmannen osan ensimmäisessä näytöksessä yli 30-paikkaisessa teatterissa osa istui lattialla tai seisoi seinän vierellä. Huomenna televisiossa on jälleen uusi osa tarjolla. Veikkaan jälleen täyttä katsomoa.

Ranskan kerho pyörii myös hienosti. Kahdessa ryhmässä kokoontuvassa kerhossa on aktiivinen harrastajajoukko. Itse en siihen ole osallistunut, joten sen syvällisemmin en ole kyseiseen kerhoon perehtynyt. Krav Magan olen itsekin aloittanut, mistä minua muistuttavat muun muassa kipeät ranteet. Äkkiseltään pastorin pehmoiset kädet ovat ottaneet nokkiinsa, kun kyynärvarsia on hakattu kaverin suojausta vasten tai ranteita on revitty irti kaverin otteesta. Hauskaa on ollut. Peräkannella taivaan laelta paistavan auringon alla pitää vain muistaa juoda hyvin. Meinaa tulla hiki.

Yhden tähden –navigointikerho ei ole suoranaisesti järjestäytynyt vielä, mutta komentosillalla on jo käynyt tähtinavigoijan opissa yksityisiä valmennettavia. Kamerakerho on kertaalleen kokoontunut, ja valtavan paljon tuli jo yhdellä kertaa omasta kamerastaan asioita opittua.

Kalastus ei ole kerhon muodossa vielä saanut tuulta alleen, mutta lounastauolla usein näkee siiman liottajia peräkannella. Tänään ensimmäistä kertaa uistelija sai vonkaleen koukkuunsa, mutta puolen tunnin taistelun jälkeen lopen väsyneen kalamiehen pettymys vaikutti hiihtokilpailussa loppukiritaistelussa toiseksi jääneen ilmeeltä. Lopulta kala oli viekkaampi ja pääsi irti koukusta. Ilmeisen suuri vonkale olisi ollut.

Parin päivän päästä päivällinen olisi tarkoitus nauttia peräkannella. Taidan yrittää viritellä sinne jotain yhteislaulumeininkiä. Taisin joskus aikaisemmin jo mainita, että olen kertakaikkisen yllättynyt siitä, miten kovasti ja taitavasti tämä porukka laulaa. Vanhat suomi-iskelmät voisivat sopia kansipäivällisen tunnelmaan.

Tässäpä vähän luettelomaisesti tunnelmia laivan vahtivuorojen väliin jäävistä vapaahetkistä.

 

Päivän sana: Parraslokaus

Parraslokaus on tekniikka, jolla sekuntikellon ja kelluvan kappaleen avulla voidaan laskea laivan nopeus. Laivan keulasta pudotetaan veteen kappale, joka kelluu. Samalla käynnistetään sekuntikello. Kello pysäytetään, kun veteen pudotettu kappale on saavuttanut laivan perän. Laivan pituuden verran siirtyneen kappaleen ja siirtymiseen käytetyn ajan perusteella voidaan laskea aluksen nopeus.

Parraslokaukseen erinomaisesti soveltuvat kappale on armeijan appelsiini. Kuivuudestaan tunnettu räikeän värinen ja kelluva esine sopii paremmin nopeuden mittaamiseen kuin syötäväksi. Täällä appelsiinit ovat sen verran maukkaita, että heitän ne mieluummin suuhuni kuin mereen.