Koulutuksen kolmas viikko oli hyvin käytännönläheinen. Joukko oli pääasiassa merellä harjoittelemassa erilaisia tavanomaisia tai tavallisuudesta poikkeavia laivaelämän tilanteita. En ole kysellyt sen tarkemmin, mutta eiköhän siellä muutama palohälytys, mies meressä –hälytys ja puolustautumisharjoitus tehty. Sen kuulin, että laivatykeillä ampumistakin harjoiteltiin. Toivotaan, että sitä taitoa ei tarvita tällä reissulla.

Itse en noihin harjoituksiin osallistunut. Muutama kuukausi sitten olin saanut kutsukirjeen rauhanturvatehtävissä olleiden pappien lessons learned –koulutukseen. Idea oli viikon ajan lyödä päitä yhteen, jakaa kokemuksia ja saada erityiskoulutusta tuleviin tehtäviin. Erityisenä tavoitteena oli laatia valmiita opetusmateriaaleja rotaatiokoulutusten ja missioiden aikana pidettäville pappien oppitunneille. Tähänkin asti papit ovat jakaneet kokemuksiaan, mutta nyt se tehtiin ensimmäistä kertaa kootusti.

Kutsun saadessani ajattelin sivuuttaa tilaisuuden. Minulla oli siviilitöitä, enkä lähitulevaisuudessa ajatellut lähteä uusille komennuksille. Kuinka ollakaan, tilanteet muuttuvat nopeasti. Yhtäkkiä huomasin olevani taas rotaatiokoulutuksessa, jonka puitteissa minut oli määrätty pappien palaveriin. Hyvä näin. Koin tilaisuuden tarpeellisena ja erityisen antoisana.

Pappien koulutus järjestettiin Säkylässä. Samaan aikaan paikalla oli Afganistaniin koulutettavaa avainhenkilöstöä. Niinpä pompin vuorollani kolmessa porukassa. Välillä osallistuin avainhenkilökoulutukseen, toisinaan istuin papeille suunnatuilla luennoilla ja lopun aikaa olin mukana laatimassa mallioppitunteja. Avainhenkilökoulutus ei tarjonnut juurikaan uutta tietoa. Viikkoa aikaisemmin koko Atalanta-operaation henkilöstöllä olimme vierailleet yhden yön retkellä Säkylässä. Silloin kuulimme lähes samat luennot. Papeille järjestetyistä luennoista vuosikymmeniä muslimien parissa työtä tehneen pastorin Islam-luento oli erittäin antoisa. Viisastuin paljon hänen rohkeista luennoistaan. Toivon vain, että muistaisin kaiken. Mieleen syöpyi erityisesti hyvin rohkea lausahdus, jota ei suvaitsevaisessa Suomessa ole lupa ääneen sanoa. Toistan sen kaikesta huolimatta: ”Huomionarvoista on, että lähes kaikki kriisinhallintaoperaatiot ovat islamilaisilla alueilla.”

Lessons learned –työryhmässä saimme aikaiseksi kolme valmista oppituntikokonaisuutta: 1. Afrikan kulttuuri ja uskonto. 2. Kirkollinen työ rauhanturvaoperaatioissa. 3. Uskonnollisten johtajien kohtaaminen. Valmiit paketit ovat erittäin käyttökelpoisia pohjia omaa työtä ajatellen. Mutta ehkäpä vielä antoisammaksi koituivat keskustelut, joita tunteja valmisteltaessa käytiin. Mukava oli huomata, että olen päässyt työhön sisään ja koen itseni kykeneväksi toimimaan tyystin siviilityöstä poikkeavissa kuvioissa.

Säkylässä huomasin erottuvani porukasta. Upinniemessä omaa takkiaan sai aina etsiä ruokalan naulakosta tovin jos toisenkin. Kun en ollut saanut vielä papin arvomerkkejä, täytyi käydä oletetulta naulakkometriltä takkeja läpi, kunnes löytyi se, jonka povitaskuun oli edellinen omistaja kirjoittanut ”VP Mursu”. Säkylässä maastokuvioisten vaatteiden seasta merivoimien sininen loisti kauas. Harvoin armeijassa pääsee pukeutumaan massasta poiketen.

 

Päivän sana: perä ja keula

Näissä sanoissa ei ole mitään uutta ja outoa. Silti huomaan jatkuvasti tekeväni virheitä. Puhun esimerkiksi laivan ”takakannesta” tai ”takaosasta”. Merenkulun ammattilaiset korjaavat välittömästi: ”peräkansi!!!” Autossa on ihan sama, onko se takaluukku vai peräkontti. Laivalla ei.