Ihminen sopeutuu. Paavali kirjoitti oppineensa elämään köyhyydessä ja yltäkylläisyydessä. Yltäkylläisyyttä varmaan sietää lyhyemmällä varoitusajalla kuin kurjuutta, mutta sopeutumista kaikenlaiset muutokset vaativat. Palvelusvapaan tiimoilta lyhyen ajan muutokset laivalta Suomen kotiin ja Suomesta laivakotiin osoittivat muutamia juttuja, joihin oli huomaamattaan sopeutunut.

Laivan netti ei ole nopein mahdollinen. Itse asiassa joskus nettikatveen rajamailla liikkuessamme olen käyttänyt vähintään puoli tuntia saadakseni valmiiksi kirjoitetun blogitekstin lähetettyä. Kotona suorastaan säikähdin, kun sivu lävähti auki saman tien, kun hiirtä olin klikannut. Paluun jälkeen ensimmäinen nettiin kurkistaminen muistutti mieleen hitaamman version salat. Mutta eipä sekään sopeutuminen kestänyt asian tiedostamista kauempaa.

Laivalle saapumisen jälkeen tein heti kaksi havaintoa: Ilmastointi on säädetty pienemmälle teholle ja osmoosilaitteen tuottama makea vesi maistuu oudolle. Ihmettelin tapahtuneiden muutosten syitä. Kontissa oli suorastaan kuuma. Ennen niin viileä nukkumapaikka tuntui tukalalta. Ihmettelin, kuinka punttisalin pätsissä oli niin paljon urheilijoita. Miten kukaan ei valittanut ja vaatinut ilmastoinnin tehostamista? Pari päivää myöhemmin huomasin pukevani pitkät housut jalkaan, jotta seitsemän tunnin mittainen äänestysvirkailijana päivystäminen hyvin ilmastoidussa luokassa oli mukavaa. Juuri tein havainnon, kuinka hanasta tuleva vesi maistuu ihan normaalille. Lyhyt poissaolo kotikunnan vesijohtoverkon ja kotimaan lämpötilojen vaikutuspiirissä oli kalibroinut aistit uudelleen. Parissa päivässä säädöt olivat jälleen ennallaan.

Muistan kun ajoin 16-vuotiaana isoisäni vanhalla kevytmoottoripyörällä. 1974 vuosimallin Kawasaki 100 oli ihan muuta kuin silloisenkaan mittapuun mukaan saattoi peruskevarista ajatella. Vuotta myöhemmin ostimme veljen kanssa yhteisen Yamaha DT:n, joka oli noin 10 vuotta uudempi. Yllätyin, kun ajotuntuman muutos ei tuntunut juuri miltään. Mutta kun taas vuoden jälkeen testasin autotallin perukoille lepoon jäänyttä edellistä versiota, ero oli kuin yöllä ja päivällä. Parempaan ja mukavampaan siirtyminen tapahtuu helposti, karumpaan ero on selvempi. Siksi kai Suomen mukavuuksiin tottui huomaamatta. Palatessa eron suuruus näyttäytyi selvemmin.

Ennen palvelusvapaata olin jo jonkin verran ruskettunut. Suomen keikan alussa se huomattiin. Loppuajasta saatoin kuulla ihmettelyä, kuinka en ollutkaan saanut väriä reissussa. Laivalle jääneet olivat sen sijaan ruskeita kuin pavut. Minä loistin valkoisena kuin lakana. Jotain solujen muistiin oli kuitenkin tarttunut. Ensimmäinen amiraalilepo peräkannella palautti värin todella nopeasti. Tosin muistaakseni kiihtyvyys valkoisesta punaiseen on minulla ollut herkässä jo suomalaisessa alkukesässä. Silti osan voisi pistää tottumisen piikkiin.

 

Päivän sana: Paarlasti

Painolasti. Liekö taas ruotsinkielestä vääntynyt termi, joka tarkoittaa laivan alimmalle kannelle sijoitettavaa lisäpainoa. Pohjanmaalla löytyy tätä tarkoitusta varten makeaa vettä täynnä oleva tankki. Sen idea on vakauttaa laivan kulkua. Jos olen oikein ymmärtänyt, Wasa-laiva upposi Tukholman edustalla siksi, että siihen oli näyttämisen halussa laitettu tykkejä reilumpi määrä yläkansia myöten. Laivan pohjalla ei siis ollut riittävästi painolastia pitämään purjealusta pystyssä.