Siviilityössäni heilun sunnuntaisin pitkä mekko päällä kirkossa. Valmistuvista pastoreista suurin osa on naisia. Hääjuhlissa nurkan takana on puhelu muille miehille paitsi papille.

Feminiinissävytteisestä työnkuvastani huolimatta en pystynyt noin vain lonkalta vastaamaan minulle esitettyihin tiedusteluihin, millaista naisen on palvella sotalaivalla. Ryhdyin tutkivaksi journalistiksi ja kävin kyselemässä mielipiteitä jokaiselta laivamme viideltä naiselta. Osa mielipiteenvaihdoista oli lähinnä yhden lauseen mittaisia. Osa keskusteluista hieman pidempiä. Jotain lihaa luiden ympärille silti kehkeytyi.

Päällimmäisin havaintoni oli selvä. Hyökkäsin puskista naisten kimppuun, joten sen kummempaa valmistautumisaikaa ei annettu. Siksi pidän varsin hyvänä merkkinä, kun jokainen alkoi ensimmäisenä raapia päätään ja ihmetellä, pitäisikö tässä olla jotain erikoista. Ilmeisesti viimeisen 15 vuoden aikana naisista on tullut niin kiinteä osa puolustusvoimia, että mikään totuttelujakso ei enää ole menossa.

Miesvaltainen ja miesten maailmankuvaan paremmin sopiva ympäristö on silti kyseessä. Pari laivastossa palvelevaa naista sanoi olevansa kotimaassa ainoita sukupuolensa edustajia omalla aluksellaan. Asia on varmaan henkilöstä riippuen hyvä tai huono juttu. Eräs naispuoleisista merisotilaista totesi kyynisesti, että hyvä vaan, kun miesvaltaisessa ympäristössä ei tarvitse katsoa mitään kissatappeluja. Toisaalta Pohjanmaan ”lukuisa” naisjoukko mahdollistaa naisten omilla saunavuoroilla asioiden työstämisen omalla tavalla ilman miehiä.

Aluksemme naiset ovat tottuneet elämään miesten joukossa. Varusmiespalveluksessa ja Pohjanmaata pienemmillä laivoilla naiset majoittuvat samoissa skansseissa ja hyteissä kuin miehet. Ahtaita tiloja ei voida järjestellä sukupuolikiintiöiden mukaan, kun punkkapaikkoja on vain sen verran kuin laivaan tarvitaan henkilöstöä. Siinä mielessä meidän naisemme ovat kokeneet aivan uutena asiana, että toinen puoli naisista majoittuu omassa kontissa ja toinen puoli hytissä.

Myöskään suihkuvuorot eivät ole normaali juttu. Useilla laivoilla ei ole erikseen miesten ja naisten vuoroja. Tosin usein silloin suihkutkin ovat yksityisiä koppeja. Kauppalaivastossa ei ole kumpaakaan ylellisyyttä vaan peseytymiset tapahtuvat aikatauluista ja sukupuolesta riippumatta samoissa tiloissa. Pohjanmaalla toiseen saunaan on varattu kiinteät naisten vuorot kolmesti päivässä. Lisäksi naiset voivat käydä pikaisesti suihkussa muillakin vuoroilla, kun pistävät lapun oveen. Naisemme ovat kokeneet järjestelmän toimivana ja reiluna.

Työ on arkista aherrusta. Eräs taistelijatar naureskeli, että kaverit ovat kyselleet innoissaan: ”Millaista se oikein on? On varmaan hienoa, kun on komeita upseereita hienoissa univormuissa?” Ei normaalissa palveluksessa näyttäviä univormuja ole. Tavallinen meritaisteluasu. Hienommistakin vetimistä häviää hohto viimeistään sitten, kun oppii tuntemaan ihmiset univormujen alla.

Suurin osa naisistamme palvelee tykkijoukkueessa. Paperilla konekiväärien, laivatykkien ja muun asemateriaalin kanssa pelaaminen kuulostaa hyvinkin maskuliiniselta. Pari naista sanoi minulle lähes samoilla sanoilla, että työ ei kuitenkaan loppujen lopuksi eroa esimerkiksi kaupan kassalla työskentelemisestä. Vaikka työ mielletään helposti hyvin miehiseksi, ei se hommiin sisään päästyä leimaudu enää sillä tavoin.

Kielenkäyttö ja juttujen sisältö sen sijaan on ehkä erilaista kuin keskimääräisessä naisporukassa. En väitä, että naiset keskenään olisivat aina mitään hillittyjä jutuissaan, mutta kyllähän laivastohuumori omalla tavalla karkeaa on – niin kuin puolustusvoimissa yleensäkin. Naiset jäävät määrällisesti vähemmistöön, joten keskusteluihin osallistuessa joutuu aina heittäytymään hieman miehekkäämpään tyyliin mukaan. Eikä työympäristössä pysty itseään ilmaisemaan myöskään lennokkailla kampauksilla, vahvoilla meikeillä tai persoonallisilla asukokonaisuuksilla.

Aika on muuttunut, eikä nainen armeijassa ole mikään ihmetyksen aihe. Tapauskohtaista silti on, millä tavoin kukin on naisten kanssa töitä oppinut tekemään. Kantahenkilökunnassa yhden naisemme mukaan erot ovat olleet yllättäviä. Nuorilla upseereilla on saattanut olla enemmän suhtautumisongelmia kuin vanhoilla opistoupseereilla – vaikka äkkiseltään kuvittelisi tilanteen olevan toisinpäin.

 

Päivän merimiesuskomus: Nainen laivassa tuottaa huonoa onnea

Löytyy ilmeisesti maita, joiden laivastoissa tämä merimiesperinne on vielä voimissaan, eikä naisilla ole asiaa sotalaivoille. Ajat kuitenkin muuttuvat ja uskomukset joko päivittyvät tai jäävät pikkuhiljaa historiaan. Suomessa tätä uskomusta tuskin uskaltaa enää ääneen sanoa. Voin kyllä hyvin kuvitella uskomuksen syntyperän. Vanhoissa laivastomaissa alakansilla työskentelevä miehistö ei päässyt välttämättä satamissakaan rantaan. Jos laivalle jostain syystä ilmestyi nainen, kiihkeät katseet ja kateus eivät varmasti mitään hyvää joukkuehengessä saaneet aikaan.