Ennen tätä reissua olen viettänyt Afrikassa neljä kuukautta. Sinä aikana näin muutaman kamelin, tuhansia aaseja ja keuhkokalan. Sen erikoisempia eläimiä ei Tshadin savanneilla tullut vastaan. Sain balsamia haavoille, kun Mombasan pysähdyksen aikana tarjoutui tilaisuus osallistua safarille.

Aamun sarastuksessa lähdettiin liikkeelle ja pimeään mennessä palattiin takaisin. Reilun sadan kilometrin päässä olevaan puistoon ajaminen otti sen verran aikaa, että mitään hurjan laajaa kierrosta ei ollut tarjolla, mutta kokemus oli mukana olleille varsin sykähdyttävä.

Blogi%2087.jpg

Pikkubussiemme kuljettajat olivat ammattilaisia. Minun autokuntani kuski oli ajanut puistoon vieraita 20 vuoden ajan. Hän oli varsin taitava huomaamaan eläimiä. Tosin yhtä lahjakas hän oli pysähtymään aina niin, että joku puska jäi juuri nenän eteen. Tässä pahkasika. Tällä kertaa ihan avoimesti nähtävillä.

Blogi%2088.jpg

Norsut olivat vaikuttavia. Aivan muutamien kymmenien metrien päässä oli lauma sammuttamassa janoaan.

Blogi%2089.jpg

Kivahan näitä olisi käydä taputtelemassa, mutta saattaisivat taputella takaisin. Norsu on yksi ”Big Five” porukan jäsenistä. Oletin, että niillä tarkoitetaan viittä puiston suurinta eläintä. Kuljettaja korjasi, että kyse on viidestä vaarallisimmasta eläimestä, eli niistä, jotka pystyvät tappamaan ihmisen. Porukkaan kuuluvat norsu, vesipuhveli, leijona, leopardi ja sarvikuono.

Blogi%2090.jpg

Monenlaisia antilooppeja ja impaloita sattui reitin varrelle. Harjaantumattomana oli todella paha sanoa, kuinka monta niitä lajikkeita sattui olemaan.

Blogi%2091.jpg

Onpahan nyt sitten nähty leijona luonnossa. Tai ainakin oikeaan suuntaan tiedän katsoneeni. Tässä kamerani täydellä zoomilla otettu kuva. Paljaalla silmällä en ollut ihan varma, tulinko nähneeksi viidakon kuninkaan, mutta tästä kuvasta voin tarkistaa, että nähty on.

Kuljettaja kertoi masai-sotureiden leijonanmetsästyksestä. Jos soturi haluaa pätevöityä heimon vanhimmaksi, hänen on tapettava leijona omin käsin. Se tapahtuu siten, että soturi terottaa leijonan suuhun sopivan kepin kahdesta päästä ja antaa leijonan hyökätä. Samalla keppi laitetaan leijonan suuhun pystyyn, jolloin se puraistessaan satuttaa itsensä niin pahasti, että soturi pystyy helposti veitsellä surmaamaan leijonan. Kuulostaa näin sanottuna yksinkertaiselta, mutta taitaa siinä olla aika monta mahdollisuutta epäonnistua.

Blogi%2092.jpg

Puolessa välissä reissua pysähdyttiin syömään luonnonsuojelualueella sijainneeseen hotelliin. Pihamaalla juoksenteli kivoja liskoja. Olen aikaisemmin tavannut muuten samanlaisia, mutta musta-oransseja. Niillä oli veikeä tapa katsella ympärilleen siten, että näytti kuin ne olisivat tehneet kovaa vauhtia etunojapunnerruksia. Nämä koreammin pukeutuneet olivat selvästi laiskempia tai turhamaisempia. Keskittyivät vain patsastelemaan.

Blogi%2093.jpg

Paviaanilauma ei juuri kolonnaamme säikkynyt. Eräskin iso apina käveli verkkaisesti parin metrin päähän auton avoimesta ikkunasta. Onneksi oli rauhallinen tapaus. Ei siinä olisi ehtinyt reagoida mitään, jos se olisi saanut päähänsä tutustua auton sisätiloihin.

Blogi%2094.jpg

Kirahvi on kyllä komean kokoinen otus. Niskanikamia sillä on sama määrä kuin ihmisellä.

Blogi%2095.jpg

Korppikotkan ja strutsin tunnistin. Ja yhden ison linnun arvasin haikaraksi. Tämä on sitten ilmeisesti joku kotka tai haukka.

Blogi%2096.jpg

Valkoisia raitoja mustalla pohjalla vai päinvastoin? Aasi ja hevonen on onnistuttu kesyttämään, mutta seepra on kuulemma sen verran villi ja vapaa luonteeltaan, että siitä ei ratsua saa tehtyä. Rodeon luonteeseen sopisi vikuroiva polle, mutta silloinkin tarkoitus on, että ratsu pikemminkin pudottaa ratsastajan kuin puree tätä.

 

Päivän sana: Lokikirja

Laivapäiväkirja, josta löytyvät paikkatiedot, kuljettu matka ja nopeus. Eli lokikirja on kirja, johon kirjataan tiedot lokista.