Paraati on sotilaan juhla. Sanonnasta voi vetää johtopäätöksen: mitä arvokkaampi paraati, sitä suurempi juhla. Tällä mittarilla mitattuna pääsin viettämään yhtä suurimmista suomalaisen sotilaan juhlista. Eversti ei ollut vielä mitään, kun itse puolustusvoimien komentajakin veti kättä lippaan. Rouva tasavallan presidentti saapui tarkastamaan laivan.

Mielessäni laskeskelin, että erinomaisen näyttävällä tempulla voisin nyt hoitaa kotiin sisarusteni välisen ”kuka ekana linnanjuhlilla” –kilpailun. Tosin Uutisvuoto-ohjelman vääräleuat olivat todenneet, että tänä vuonna juhlissa oli enemmän setaveteraaneja kuin sotaveteraaneja, joten armeijaympäristö ei sen arvion mukaan ole nyt paras vipuvarsi. Tulevaa operaatiota ajatellen ei muutenkaan ole omalle ammattitaidolle plussaa tulla tunnetuksi massasta erottujana paraatissa. Pysyin kiltisti ruodussa.

Rotaatiokoulutuksen viidennellä viikolla kolmiviikkoisen koulutuksen miehet olivat jo kotonaan. Kaikkia kynnelle kykeneviä oli kuitenkin pyydetty saapumaan laivalle, jotta miehistömme olisi mahdollisimman täysilukuisena paikalla. Partaan miehitystä varten ei tarvita mitään suuria massoja, kunhan rivit ovat täynnä ja peräkannellekin riittää miehiä kivääriryhmää varten. Tässä linkissä on kuva, miltä partaan miehitys näyttää. Kuvaan verrattuna vaatetus meillä oli erilainen. Meritaisteluasun päällä oli pakkastakit, ja päätä peittivät karvalakit. Laivakin on nykyään erivärinen.

Presidentit ovat kiireisiä eikä siksi mitään suuria manööverejä kaikkien osalle langennut. Muutamat miehistömme jäsenet olivat avainasemissa. Kokit pistivät parhaita herkkuja kahvipöytään. (Olivat todella hyviä. Pääsin maistamaan tähteitä.) Jotkut alojensa ammattilaiset esittelivät osaltaan laivaa ja sen toimintaa. Sanavalmiita ja halukkaita henkilöitä oli varattu myös luokkahuoneeseen keskustelemaan Tarjan kanssa. Kun vapaaehtoisia tiedusteltiin, olin jo vähällä ilmoittautua, mutta en tiedä, mikä vaatimattomuus iski. Yleensä kun tulee tuppauduttua kaikkeen tarjolla olevaan erilaiseen. Jälkikäteen valintani paljastui oikeaksi. Presidentti oli siinä vaiheessa niin kiireinen, että käveli vain luokasta läpi ja pikaisesti kätteli osan henkilöistä. Minä voin kätellä sitten linnanjuhlilla paremmalla ajalla.

Eräs näyttävimmistä paraatiporukoista oli kivääriryhmä. Säärystimiä ja pistimiä myöten varustautuneet sotilaat ovat aina vakuuttavia. Erityisen tyylikäs yksityiskohta oli ryhmänjohtajan miekka. (Aina pitää olla sen verran pikkupoikaa sielussa, että innostuu miekoista.) Se ei ollut kovin terävä, mutta niillä pistimillä olisi kyllä saanut huolimattomasti kivääriotteita vaihtaessa korvan irti. Mitään poropeukaloita hommaan ei ollut valittu. Edustavasti meni. Pukemisessa olin silti apuna, kun säärystimet eivät ole kaikin osin käytännöllisin ja helpoin varustus.

Valmistautumiset ja harjoitukset olivat ohi. Mersu kaartoi miinalaiturille. Kahdella pillillä puhalletun porrasvihellyksen saattelemana lippispäinen presidentti nousi peräkannelle, tarkasti kivääriryhmän ja painui laivan uumeniin. Nyt voin sanoa nähneeni Tarjan. Kasvoja en erottanut, kun seisoin partaalla laivan keskikohdalla ylimmällä kannella. Mutta nähty on. Muun aikaa kuuluin ”parempi, jos ette liikaa pyöri jaloissa” -porukkaan. Majoituskontissani istuessani kyllä kuulin tutun äänen muutaman metrin päästä, kun presidentti käväisi katselemassa miinakantta ja luokkahuonetta.

Blogi%20011.jpg

Laivan henkilökuntaan kuuluu muun muassa lujuuslaskelmien ammattilaisia. Tämä rakennelma sortui noin kolme minuuttia sen jälkeen, kun presidentti oli kävellyt siitä ohi.

Presidentin poistuttua yli 20 paikalla ollutta median edustajaa katseli laivaa. Olin yksi oppaaksi varautuneista henkilöistä, mutta käytännössä panostani ei tarvittu. Kontissani istuskellessani MTV3:n ja Hesarin toimittajat sattuivat kulkemaan ohi ja ihmettelemään, kuka olen. Laivan pappi päätyi sen myötä Helsingin Sanomien artikkeliin ja vilahtaa takaraivoni myös Maikkarin uutisissa. Tästä linkistä voi uutispätkää katsella.

 

Päivän sana: Porrasvihellys

Vierassatamissa tai muuten erikseen käskettynä laivan kannella on porrasvahti pitämässä silmällä laivaan saapuvia ja sieltä poistuvia. Kapteeniluutnanteille ja sitä korkea-arvoisemmille sotilaille puhalletaan porrasvihellys. Ilmeisesti vihellykset ovat erilaisia, kun raudan määrä olkapäillä kasvaa tarpeeksi. Presidentille puhalletaan esimerkiksi kahdella pillillä. Vihellys alkaa, kun henkilö astuu portaille, ja jatkuu ylös asti. Pastori rinnastetaan arvoltaan kapteeniluutnanttiin, joten paraatipäivänä hämmennyin, kun merimiehet viheltelivät perääni. Piti ihan kysyä, miten tässä tilanteessa minun kuuluu toimia. Kuulemma ihan niin kuin ilman vihellystäkin.