Kaverini ovat reissustani kuullessaan repeilleet: Sinustako merimies? Vähän sitä itsekin ihmettelen. En ole todellakaan mikään merenelävä. Kansainvälisessä rokotuskortissa lukee, että Rabies on voimassa, mutta se ei auta siihen vesikauhuun, joka minulla on. Olen aina kammonnut suuria vesiä ja syvyyksiä. Minua puistattaa jo soutuveneessä, jos alan ajatella, paljonko vettä on alla. Muutama metri on ihan riittävästi saamaan epämiellyttävän olon aikaiseksi. Itse asiassa minua puistattaa jo se, kun eläydyn tarpeeksi Titanic elokuvaan tai meristä kertovaan luontodokumenttiin.

Tällä erää tarjolla on vähän totuttua enemmän. Itämeri on tavattoman matala. Sen keskisyvyys on 55 m ja suurin syvyys 459 m. Välimeri puolestaan on keskimäärin 1 km syvyinen.  Intian valtameri on maailman kolmanneksi suurin vesialue ja se on keskimäärin arviolta 3890 m syvä. Syvin kohta on Jaavan syvänne 7258 m. Vaarojen kasvatista se kuulostaa vähän liian vaaralliselta - tai ainakin turhan massiiviselta.

Turvallisuuden kannalta on ihan sama, onko vettä alla 5, 50 vai 5000 metriä. Jalat eivät yllä pohjaan kuitenkaan. Pahinta onkin oma mielikuvitus. Minun tapauksessani se on hieman liian vilkas. Vähän nolona joudun tunnustamaan, että jo uimahallissa vauhti kiihtyy, kun syvään päätyyn kroolatessa alan kuvitella, mitä tekisin, jos hai uisi tuossa alapuolella. Viimeaikaisten lehtijuttujen perusteella Punaisen meren ja Agabanlahden vesissä uidessa pitäisikin erityisen tehokkaasti yrittää sulkea kaikki hai-ajatukset päästä pois.

Odotan, että reissussa oppisin näkemään jotain siitä meren kauneudesta, jota rannikolla kasvaneet ystäväni ylistävät. Ymmärrän sen mahtavuuden ja jollain tavalla viehätyn aaltojen epäsäännöllisestä säännönmukaisuudesta. Ehkäpä saan kokemuksia, joiden jälkeen alan säästää omaa purjevenettä varten. (No en tosiaan.) Ainakin teoriassa kuulosti valtavan kiehtovalta, kun konkarit kertoivat, kuinka Intian valtamerellä maininkien väli saattaa olla 2-3 kilometriä. Niiden väliin mahtuu isojakin laivoja piiloon, vaikka olisi ihan vain leppoisaa merenkäyntiä. Vertailukohdaksi sanottakoon, että matalassa Itämeressä aallon väli voi olla ”jopa” 70 metriä.

 

Päivän sana: Elämän lanka

Koulutuksessa tehtyjen purjehdusten aikana peräkannella oli toisinaan kaksi vaijeria. Ne oli pingoitettu laivaan nähden pituussuuntaisesti noin vyötärön korkeuteen. Idea on, että laivan liikkuessa voi itsensä kiinnittää vaijeriin kannella työskentelyä varten. Kovasti keinuttaessa tai kannen jäätyessä turvavaijeri ei ole ollenkaan huono asia. Sitä en nähnyt, millaisella ja kuinka pitkällä siimalla työmiehet itsensä vaijeriin kiinnittivät. Kannattanee olla sen verran lyhyt, ettei edes pysty hyppäämään laidan yli ja muuttumaan uistimeksi.