Jatkan edellisen tekstin teemasta. Minulta kysyttiin, mitä olen täällä oppinut. Käsittelin yhtä suurta kokonaisuutta, vaikka oletan, että minulta tiedusteltiin enemmänkin erilaisia pikkujuttuja.

Lähes jokainen blogikirjoitukseni on kertomus jostain oppimastani asiasta. Ei tule kenellekään yllätyksenä, että olen oppinut paljon laivoihin ja laivastoon liittyviä asioita. Kaikkea oppimaani en edes tajua. Moni opittu asia jää tyystin huomaamatta. Osan tajuaa vasta hetken kotona oltuaan. Tässä kuitenkin muutama pikkujuttu – suurimmaksi osaksi kieli poskessa kirjoitettuna.

Minäkin pystyn ruskettumaan

Minusta ei tule mitään papua koskaan. Eräs joukkomme mies sai vaimoltaan käskyn: ”Kun olet siellä etelässä ollut, niin palvelusvapailla on kotiin tultava hyvin ruskettunut mies.” Taistelija veti johtopäätökset, käveli parhaiten ruskettuneen palvelustoverin luo ja kysäisi: ”Et ehtisi pistäytyä meillä kotimatkalla?” Rusketuksen esittelemiseksi minäkin tarvitsen sijaisnäyttelijän.

En silti voi enää väittää, että minun ihotyyppini ainoastaan palaa. Aluksen töissä on harvoin tilanteita, että on pakko olla suorassa auringonpaisteessa pitkään. Käytännössä saatavan auringon määrää pystyy hyvin säätelemään. Minä olen ollut laivan kannella yleensä hyvin tietoisena siitä, kauanko olen ulkona ollut. Niinpä en ole todenteolla polttanut itseäni. Tasaista punoitusta on ollut, mutta aavistuksen ruskeaakin on tullut. Vai olisiko tämä enemmänkin beige. Paras anti on kuitenkin se, että pystyn nyt olemaan pihalla jopa tunnin, enkä pala. Ensimmäinen opittu asia.

Ilman energiajuomia pärjää

En ole koskaan väittänyt, että energiajuomat olisivat joku elämän eliksiiri. Olen vain siviilissä oppinut ryystämään niitä siinä missä muut kahvia. Alkumatkasta kirjoittelin, että jostain syystä laivalla kyseiset piristeet eivät ole maistuneet. Lipitän kyllä aika paljon muita virvoitusjuomia. Muutamana viime päivänä olen kiskaissut jopa mukillisen kahvia – eikä se ole ollut enää kovin pahaa. Pienen energiajuomatauon johdosta kahvi jopa tuntuu tehokkaammalta piristeeltä.

En silti kuvittele hetkeäkään, että tämä opittu asia jäisi pysyväksi. Siviilissä vanhat rutiinit löytyvät hetkessä. Palvelusvapailla energiajuomia kului vanhaan malliin. Kotiutumisen jälkeen luulen palaavani arkeen tässäkin suhteessa.

Meri on mukava

Lähtiessäni tein paljastuksen, että minulla on ”vesikauhu”. Jos katselen syviä meriä – tai edes niistä kertovia dokumentteja ja elokuvia – tulee puistatus. Enkä minä edelleenkään seisoskele partaalla ja mietiskele, kuinka hirvittävästi tässä on vettä alla. Kyllä mielikuvitus yhä pystyy vilistämään liikaa.

On ollut hienoa oppia ajattelemaan merta muutenkin kuin vain kylmänä ja syvänä elementtinä. Aallot, merituuli ja ne harvat bongaamani erilaiset merieläimet ovat kiehtovia. Sansibarin hiekkasärkät ja turkoosi vesi olivat erittäin kauniita. En katsele veneiden myynti-ilmoituksia lehdistä tämänkään reissun jälkeen. Mutta en toisaalta voi enää uskottavasti kammoksuakaan merta. Niin monta merimailia on jo kertynyt, että pakkohan tähän on jotenkin tottua.

Blogi%20138.jpg

Aaltojen syvän siniset värit, valkoiset kuohut ja turkoosi perävana ovat aika hienoja, yöllä välkkyvästä itsevalaisevasta planktonista puhumattakaan. Joskus olen yllättänyt itseni katselemasta merta ihan vain ihastellen sitä. Tällä erää yllätin vartiomiehen.

 

Päivän sana: Keli

Keli tarkoittaa perusmerkityksessään sitä, mitä kysymyksessä: ”Millainen keli ulkona on?” Skönärien slangissa keli tarkoittaa erityisesti korkeaa aallokkoa tai huonoa purjehdussäätä. On mahdollista siis sanoa esimerkiksi: ”Jos huomenna on vähänkään keliä, ei voida lähteä liikkeelle pienillä veneillä.”