Operaation alettua siirtymis- ja koulutusvaiheen jälkeen on päiväohjelmaan kuuluvia laivatöitä ollut vain kerran viikossa kullekin vahtikolmannekselle. Vapaaehtoisesti puosujen avuksi on ilmoittautunut väkeä muinakin päivinä. Tänään laitettiin pitkästä aikaa laivaa isolla porukalla parempaan kuntoon. Peukalot ovat kipeät messingin kiillotuksesta johtuen. Kuuluin porukkaan, joka irrotti laivan nimikyltit ja kiillotti irtokirjaimet. Sateessa ja suolaisissa pärskeissä hapettunut messinki ei suostunut loistamaan puhumalla ja pienellä silittelyllä. Kunnon kiillotusaine ja karhunkieli olivat aseet, joilla tuli puhdasta. Tosin samaa vauhtia lähti nahka peukalosta. Sen verran napakasti oli painettava, jos halusi saada valmista saman päivän aikana.

Blogi%20110.jpg

Nimikyltti telakalla. Ei mitään pikaliittimiä vaan reiluja ruuveja.

Laivatöiden jälkeen oli erittäin odotettu ohjelmanumero: virkistävä uinti Intian valtameressä. Laiva pysäytettiin iltapäiväauringon paistaessa jo melko matalalta – suunnilleen samalta korkeudelta kuin Suomessa korkeimmillaan. Vene oli laskettu veteen. Sukeltajat olivat käyneet tutustumassa ympäristöön. Vaara ei toki ollut siitä, että päänsä olisi lyönyt pohjaan, vaikka olimmekin matalassa vedessä. Muutama sata metriä on silti enemmän kuin normaalissa mökkirannassa. Hyvä oli kuitenkin märkäpuvun kanssa käydä varmistamassa, ettei satuta kellumaan juuri keskellä meduusaparvea tai vastaavaa.

Henkilöstö kokoontui uima-asuissaan peräkannelle kuulemaan, kun försti antoi turvallisuusohjeet. Uimaan sai mennä vain 10 henkilöä kerrallaan. Veneessä olevat sukeltajat pysyvät silloin paremmin laskuissa, että riittävä määrä päitä on pinnalla. Uintialue oli laivan perästä puolivälissä olevien portaiden kohtaan. 50 metriä kauemmas ei saanut laivasta uida. Laivan alle ei saanut sukeltaa ja muutenkin piti olla siivosti eikä pelleillä turhia. Lisäksi uintiin tarkoitettu laivan puoli oli tuulen alla. Laiva siis kulki tuulen mukana uimareita kohti eikä poispäin heistä. Mietin, että aika tarkat olivat ohjeet. Olihan pääsykokeissa jo varmistettu, että kaikki osaavat uida.

Ensimmäisten uimareiden hyppiessä laidalta mereen alkoivat turvaohjeet muuttua ymmärrettävimmiksi. Kaksi kuukautta on tullut katseltua merta laivan laitojen sisäpuolelta. Näkyyn tottuu. Uimarin hypättyä mereen mittasuhteet muuttuivat tyystin. Jopa räpylöiden kanssa kauhova snorklaaja näytti varsin vaivalloisesti etenevältä olennolta. Maalle tarkoitettu elävä ei ole selvästikään meren valtias.

Blogi%20108.jpg

Uimastadionimme oli laajahko.

Oma vuoroni koitti. Neljä metriä korkea laivan laita tuntuu vähemmän hyppelemistä harrastaneelle edelleen aika jännittävältä, mutta olihan se jo koulutuksessa testattu. Pieni sieppaus mahan pohjasta ja välittömästi kaksi havaintoa: lämmintä ja suolaista. Kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät, että järvivesi on kylmää. Saattaa olla, että menee parikin kesää putkeen, etten käy kertaakaan uimassa järvessä. Palelen aina. Kuumimpina kesinäkään en ole vielä tavannut järvivettä, jossa viihtyisin. En kertaakaan. Nyt ei tullut edes pientä nipistävää tunnetta aluksi. Vesi oli heti lämmintä. Ja lisäksi valtavan suolaista. Vaikka en hypännytkään pää edellä ja suu auki, suolaisuus tuntui jo huulissa.

Vedestä käsin turvaohjeet olivat enemmän kuin ymmärrettävät. Laivan kannelta tarkasteltuna aallot olivat olemattomat ja laiva tuntui tuskin keinuvan. Vedessä oli olo kuin lastulla laineilla. Aallot kuljettivat mukanaan. Uiminen tuntui avuttomalta räpistelyltä. Sukeltajat kielsivät sukeltamasta juurikaan pintaa syvemmälle. Alla merivirta olisi voinut kuljettaa vielä voimakkaammin. Laiva liikkui sivuttain tuulessa niin, että tuli vaikutelma kuin itse ajautuisi sitä kohti. Elokuvien ”mies myrskyävässä meressä” –kohtaukset saivat aivan uutta syvyyttä. Suurten aaltojen keskellä uimarilla ei ole mitään tehtävissä. Samalla vilkas mielikuvitus ohjasi ajatukset hetkeksi jälleen haiden suuntaan. Hai vastaan ihminen tuossa elementissä vastaa maalla käytyä ottelua lumiukko vastaan puskutraktori.

Blogi%20109.jpg

Oikean alanurkan uimari pistää asiat mittasuhteisiin. Pieneltäkin näyttävät aallot ovat loppujen lopuksi aika isoja.

Kapusin narutikkaita takaisin laivaan. Pieni pulahdus riitti kokemukseksi, eikä uutta loikkaa pelkän hyppimisen vuoksi tehnyt mieli kokeilla. Mahdollisuus olisi ollut suorittaa myös kunnon leiskautus siltakannelta. 9 metrin pudotus oli liikaa minun seikkailunhalulleni. Kannella oli vastassa vahva etikan tuoksu. Jotain pikkumeduusoja oli vedessä ollut. Tohtori jakoi etikalla kostutettuja rättejä niille, joiden ihoa pisteli meduusan silittelyn jäljiltä. Minä olin jälleen kerran polttanut nahkani laivatöissä ja päivätauolla parin taistelutoverin tukkaa parturoidessani. Medusoihin en osunut, mutta uv-säteily kirveli ihoa. Arvelin, että tavallinen rasva on tällä kertaa etikkaa parempi lääke.

 

Päivän sana: Simppu

Ensimmäisen vuosikurssin kadetti. Maavoimissa simppu tarkoittaa kadettia, joka ei ole vielä antanut kadettilupaustaan. Laivastossa nimityksestä ei päästä niin helpolla, vaan koko ensimmäinen opiskeluvuosi ollaan simppuja. Termi vilahteli useaan otteeseen messinkejä kiillottaessa. Nokkelasanainen meriupseeri kaipasi koko ajan simppuja avuksi ja pohti erilaisia teorioita siitä, kuinka monisatavuotinen perinne messinkien kiillottamisen täytyy olla, koska edelleenkään siihen ei ole keksitty mitään helpompaa keinoa.