Muistan kuinka teinivuosina eräs mansikanpoimintakesä jätti muutamiksi vuosiksi jälkeensä lievän vastenmielisyyden mansikoita kohtaan. Jotain samankaltaista on sattunut täälläkin.

Muutama kuukausi ennen tätä missiota yritin opetella kahvinjuontia. Onnistuin tekemään papin työtä 4,5 vuotta juomatta edes velvollisuudesta kupillistakaan kahvia. Sen sijaan energiajuomia kului hyvää vauhtia. Rupesin järkeilemään, että kahvi on terveellisempää ja siinä on enemmän kofeiiniakin, joten ehkä itsensä piristämiseen voisi käyttää vanhinta ja yleisintä huumetta. Yrittämisestä huolimatta homma ei tahtonut sujua. Maku tökki vastaan.

Alkumatkasta Itämerellä oli reilumpaa keinutusta. Tulin parin keikkuvimman päivän aikoihin juoneeksi energiajuomaa, kun keinutus tuppasi väsyttämään. Pahan olon orastaessa kontissa lämmennyt juoma ei virkistänyt, vaan pikemminkin sai ikävän mielleyhtymän aikaan. Pari mukaan otettua energiajuomaa on yhä kontissa. Niiden ajattelemisesta tulee paha olo. Sen sijaan kahvi on tuntunut useaan otteeseen ihan käyttökelpoiselta juomalta. Aika näyttää, riensivätkö merivoimat apuun projektissani.

Tottumukset ovat muuttuneet myös elokuvien katsomisen saralla. Muutaman vuoden ajan harrastuksiini on kuulunut leffojen tuijottaminen yli 200 elokuvan vuosivauhdilla. Laivalla olen katsonut vasta kolme elokuvaa, joista kaksi punttisalilla soutaessa. Vasta yhden kerran elokuvateatterimme on pystynyt palveluksen sallimissa puitteissa järjestämään näytöksiä.

Onhan se karu, mutta kun pistää valot pois, ei sitä huomaa.

Luokkahuone vetää noin kolmasosan miehistöstä, eli sopivasti yhden vapaavahdin verran ihmisiä. Videotykki oli valmiina. Kaiuttimet tarvitsi vain säätää uudelleen. Lisäämällä yhtälöön welfare-toiminnalle ostetun PlayStation-pelikonsolin, saatiin vapaa-ajan käyttöön kätevä viihdekeskus.

Elokuvateatteri tarvitsi tietenkin sopivan nimen, ennen kuin ensimmäistäkään näytöstä voitiin mainostaa. ”Kino Ocean” –työnimellä kulkeneeseen kilpailuun tuli hienoja ehdotuksia. Muun muassa ”Adeninlahden kuva & ääni”, ”Somali Cinema”, ”Kino Skönäri” ja ”Bio Jäte” olivat oivaltavia ideoita. Valitsijaraadin kärkikolmikkoon pääsivät kuitenkin mielestäni upeimmat ehdotukset. Sijalla 3: ”VinoKino”. Sijalla 2: ”Pirate Pictures”. Voittajaksi selvällä äänienemmistöllä nousi ”Kino Tonic”.

Ilmoitustaululla odottaa tällainen pohja uusia rainoja.

Kino Tonic on oivaltava ja todella monitahoinen nimi. Gin Tonic on erityisesti Afrikkaan liittyvä juoma. Tonic itsessään viittaa veteen. Useissa kielissä ”tonic” sisältää virvoitusta ja elämänvoimaa tarkoittavan säväyksen. Lisäksi koko idean isä sai oivalluksen kääntämällä kino-sanan toisinpäin. Lausuttuna leffateatterimme on siis kaiken hyvän lisäksi palindromi.

Tätä kirjoittaessani on Kino Tonicissa katsottu vasta yksi elokuva. Avausraita Phonebooth ei ollut vielä hurja yleisömenestys. Jatkoa odotellaan.

 

Päivän merimiesuskomus: Skönäri ei saa ottaa tulta tupakkaan kynttilästä.

En osaa sanoa uskomuksen alkuperää. Mitään yksilöityjä seurauksiakaan ei ole minulle raportoitu. Mutta eiköhän se ole jo sanomattakin selvää, että huonoa onnea siitä koituu.