Toissapäivänä rantauduimme Kreetalle. Eurooppalaisen elämän tuntu oli upea. Jos matkustaa Suomesta Kreikkaan, ei välttämättä ensimmäiseksi koe mitään pohjoismaisen yhteiskunnan säntillisyyttä ja toimivuutta. Afrikkalaisten satamien jälkeen vaikutelma oli kuin kotiin olisi tullut. Moni asia muuttui.

Hyvin ratkaiseva muutos oli ilmasto. Niin kuin kirjoittelin edellisen jutun lopussa, lämpötilat olivat pudonneet merkittävästi. Ihan periaatteesta pidin helleasun hihat käärittyinä niin kuin ennenkin, vaikka melkein poolopaitaa olisi tarvinnut. Pilvinen päivä ja tihkusade toivottivat afrikanmatkaajat tervetulleeksi. Palvelustoverien kanssa päiviteltiin, miten suomalainen voi palella 20 asteessa. Toisaalta useimmat olivat kanssani samaa mieltä, että jos pakko olisi valita vain toinen, niin melkein mieluummin tihkusade kuin paahtava helle. Onneksi ei tarvitse valita. Kummassakin on hyvät puolensa. Ainakin nyt raikas ilma tuoksuu hyvälle.

Satamassa toimimiseen liittyviä käytäntöjä ja ohjeita hienosäädettiin uudelleen. Laakongin edessä ei ole enää kenkien desinfiointiin tarkoitettua virgon-allasta. Myöskään maista ostettuja tuotteita ei tarvitse enää desinfioida saunottamalla tai virgonilla pyyhkimällä. Elintarvikkeiden tuonti alukselle on jälleen sallittua. Minäkin mussutan tätä kirjoittaessani hyvällä halulla voilla leivottua croissantia.

Katukuvassa silmä kiinnittyi heti kaikkeen tuttuun. Kaupungille vievä bussi itsessään oli jo ihastuksen aihe. Se oli tavallinen bussi. Afrikan eri satamien väliä oli tuhansia kilometrejä. Silti kaikissa satamissa Salalah mukaan lukien oli samanlaiset 16-20 hengen bussit, jotka muistuttivat lähinnä paisutettuja Toyota Hiaceja. Kaikissa olivat samanlaiset käytävän päälle kääntyvät lisäpenkit. Ja kaikissa kyyti melkoista rytkytystä. Istuminen isoon tilausajobussiin oli juhlavaa.

Jonkinlaista reissuväsymystä varmaan indikoi suhtautuminen matkamuistomyymälöihin. Hanian vanhan kaupungin basaarikujilla ei juuri tehnyt mieli katsella tuotteita. Kauppamiehet olivat länsimaisen hillittyjä, eikä kukaan roikkunut hihassa kertomassa, että hänellä on veli Suomessa ja juuri minulle tehdään erinomaisen hyvä ja räätälöity ostotarjous. Kaikki ne Afrikan kokemukset olivat hienoja, mutta palautuminen on välillä tarpeellista. Olikin upeaa käydä tavallisessa kulmakaupassa katselemassa ihan tavallisia ruokatavarahyllyjä. Olin saanut erittäin upean ja seikkaperäisen Kreeta-opastuksen kaveriltani, joka viikkoa aikaisemmin oli kotiutunut viimeisimmältä reissultaan rakastamastaan maasta. Olin tulostanut hänen matkaoppaansa laivan henkilöstölle luettavaksi. Sieltä olin poiminut muun muassa hienon vinkin paikallisista appelsiineista. Kulmakaupasta ostin niitä. Ja makealtahan ne maistuivat.

Nyt olemme jo irrottaneet Kreetalta ja jatkamme matkaa kohti kotisuomea. On surullista, miten nopeasti kaikkeen tottuu. Vajaassa kolmessa päivässä onnistuin jo tottumaan tähän kaikkeen luksukseen. Viimeisimpänä kokemuksena huomasin päivitteleväni, miten vuokra-auton palauttamisesta voidaan tehdä niin vaikeaa. Tai kuinka merimuseon aukiolotiedot muuttuvat päivittäin. Toista se olisi Suomessa...

Lisää Kreetan kokemuksia tulee myöhemmin kuvakirjan muodossa, kun ehdin kuvat käsitellä. Hyvää äitienpäivää äideille!

 

Päivän sana: Rainelippu

Keulassa oleva lippu, joka on tapana nostaa, kun alus on kiinnitettynä. Merimiehet puhuvat toisinaan myös rahalipusta. Nimityksen taustalla lienee käytäntö, että palkka maksettiin satamassa. Niinpä rainelipun ollessa ylhäällä oli palkkapäiväkin lähellä.

Kreetan pysähdykselle ei sattunut nykykäytännön mukaista palkkapäivää, joten lippu liehui ihan muussa merkityksessä kuin palkkapäivästä muistuttamassa.