Löydän itseni helposti yhteiskuvista. Olen laivan kahdesta rillipäästä se toinen. Yllätyin tiedosta, että laivastossa pitää olla hyvä näkö. ”Merivoimissa komeimmat” sananparsi puoltaa tietenkin hyvää ulkonäköä, mutta tässä tapauksessa hyvä näkö liittyy silmien suorituskykyyn. Käsitykseni mukaan kaikissa laivan tehtävissä ei edellytetä tarkkoja silmiä. Olenhan minäkin mukaan päässyt. Oletan, että myös keittoa saa hämmentää lasit päässä. Silti suurin osa viroista on sellaisia, joissa on pärjättävä ilman silmälaseja.

”Merinäkö” on kokemukseni mukaan muutakin kuin vain hyvien suoritusten tekemistä optikon näöntarkastuksessa. Suuri osa siitä on harjaantumista. Tänään olin kannella, kun joku kiljaisi: ”katsokaa, lentokaloja”. Kovasti yritin tuijottaa, mutta en vain nähnyt, vaikka oikeaan suuntaan katseeni kohdistin. Hoksasin sentään tarkkailla veden pintaa enkä pilviä, mutta eivät ne liihottelijat silti minun silmääni sattuneet.

Maakrapu on selvästi hankkinut merikokemuksensa luontodokumenteista. Niissä valaan pyrstö täyttää kuvaruudun ja delfiinit hyppivät komeita loikkia niin lähellä, että näkee, jos ne iskevät silmää. Minä en ole onnistunut bongaamaan vielä ensimmäistäkään valasta, merikilpikonnaa tahi lentokalaa. Tosin olen viettänyt kannella aikaa lähinnä keskipäivällä muiden kanssa jutelleen. Pitäisi kai enemmän tuijotella ulappaa. Melko varma olen siitä, että näin kerran delfiinin selkäevän. Tosin sitäkin kärsivällinen merimies osoitti minulle vaikka kuinka kauan ennen kuin löysin sen.

Kohteet ovat merellä yllättävän pieniä ja välimatkat suunnattoman vaikeita hahmottaa. Komentosillalta katselin tänään lähettyvillä purjehtivaa alusta. Ajattelin sen olevan muutaman sadan metrin päässä. Tutkan mukaan matkaa oli noin kilometri. Sille välille kun pistää vaikka yhden kaksimetrisen delfiinin, niin eihän se valtavan suuri ole.

Tähystämistä pitää harjoitella. Päällikkö kertoi, kuinka varusmiehet tähystäjän tehtävissään harvoin huomaavat kohteita ennen kantahenkilökuntaa, vaikka nämä kokeneet merimiehet olisivat muussa työntouhussa. Sivusilmälläänkin he huomaavat normaalista aallokosta poikkeavat kohteet nopeammin kuin tähystämiseen keskittyvä harjaantumaton silmä. Minä ainakin allekirjoitan tämän väitteen.

 

Päivän sana: Maininki

Olen aina luullut, että maininki on aallon runollinen synonyymi. Väärin luulin. Aalto on veden aaltoliikettä, joka syntyy siellä, missä tuulee. Jos tuuli tyyntyisi yhdessä hetkessä, tuulen nostattamat aallot jatkaisivat silti matkaansa, vaikka tuuli ei enää uusia aaltoja synnytä. Mainingit ovat näitä aaltoja, jotka tulevat jostain kaukaa. Siksi tyynellä kelilläkin voi olla suuria maininkeja. Kuvittelisin, että tsunami on mainingin yksi erikoistapaus. Maanjäristys saa aikaan erittäin suuren mainingin, joka jatkaa matkaansa, kunnes tulee rantaan.