Edellisessä kirjoituksessani tulin esitelleeksi konemiehiä. Nyt voisin kertoa eräästä koneesta. Tosin sitä ennen on julkaistava tärkeä korjaus edelliseen kirjoitukseeni. Viimeistään kirjoitukseni nostattaman kiivaan leukailun myötä on myönnettävä, että enää en vahingossakaan erehdy pitämään konemiehiä hiljaisina veikkosina. :) Saattaa sekaan muutama sellainenkin mahtua, mutta meidän konemiehemme alkavat tuntua yhtäkkiä porukan puheliaimmilta tyypeiltä. Silti pitänee kirjoitella muistakin erikoisosaajista jotain, ennen kuin uskaltaa jakaa ”mission moottoriturpa” –palkintoja. En kuitenkaan ole vielä ehtinyt tutustua kaikkiin laivan juttuihin niin, että tuntisin henkilöitä ja heidän tehtäviään riittävästi. Niinpä keskityn nyt siihen aparaattiin.

Lapsena jotain kirjoja lukiessa ihmettelin, kuinka merellä ihmiset olivat kuolemaisillaan janoon, jos laivasta oli loppunut vesi. Oliko merimiehiltä jäänyt jotain oivaltamatta, kun laivan laidan takana oli vettä aika monta ämpärillistä? En ollut meren kanssa tekemisissä, joten en tiennyt, ettei suolaista merivettä voi juoda. Vaikka nesteen saisi taisteltua kurkusta alas, sen suolapitoisuus kuivattaa elimistöä ja pahentaa tilannetta. Elimistöön tankattavan veden on oltava makeaa.

Lähtiessä lastasimme laivaan kunnon läjän pullovettä. Se on kuitenkin tarkoitettu vain varalle, jos laivan järjestelmiin tulee joku vika. Ensisijaisesti käytetään laivalla tehtyä vettä. Aluksessa on osmoosikone, joka tekee suolavedestä makeaa ja puhdasta, juomakelpoista vettä. Vedessä saattaa olla pieni sivumaku, mutta se on niin pieni, ettei sitä muutaman päivän jälkeen huomaa. Tätä vettä käytetään niin juomiseen ja ruuanlaittoon kuin pesuihin ja peseytymisiin.

Vettä tehdään vain aluksen liikkuessa. Teknisesti se on mahdollista myös paikallaan oltaessa, mutta käytännössä paikalla ollaan vain satamassa. Satama-altaiden vesi ei ole puhtainta mahdollista, joten ei ole mitään järkeä kiusata osmoosikonetta ja sen suodattimia. Aina olisi mahdollista kytkeä laiva sataman vesijärjestelmään, mutta silloin veden puhtaudesta ei voida olla varmoja. Merellä makean veden tankit täytetään ja satamassa vettä säästetään. Pyykinpesua ei harrasteta satamissa, eikä vettä muutenkaan pidä käyttää huolimattomasti.

Varusmiehiä opetetaan toisinaan oikein kellolla aikaa ottaen merimiessuihkun saloihin. En vielä tiedä tarkasti oikeaoppisen merimiessuihkun sekuntilukuja, koska olen saanut siitä kahta ristiriitaista tietoa. Perusperiaate on kuitenkin selvillä: 10 sekuntia kastelua. Hana kiinni. Saippuointi. 20 sekuntia huuhtelua. Upseerisaunan pukuhuoneen ovessa oleva ohjelappunen sallii lopuksi jopa 30 sekunnin huuhtelun, mutta sellainen tuhlaavaisuus lienee vain juhlatilaisuuksia varten.

 

Päivän sana: Spuulata

Pestä kansi. Suola vaikeuttaa muutakin kuin veden juomista. Laivalla ei voi nojailla seiniin, koska vaatteet tulevat suolasta valkoiseksi. Aallokosta räiskyvä vesi jättää laivan pintaan suolakerroksen, joka täytyy pestä noin kerran viikossa pois. Lika ja pinttynyt suola pestään pois suolavedellä huuhtelemalla ja harjoilla jynssäämällä. Viimeinen huuhtelukierros tehdään makealla vedellä, jolloin pesuveden suolakin saadaan pois.

Blogi%20022.jpg

Tyylinäyte: Spuulaaja työssään.