Edellisen päivän lastaukset ja sitomiset tulivat tarpeeseen. Ohitamme Gotlantia ja purjehdimme 4-6 metristä aallokkoa vasten. Laivan keula nousee ja laskee vauhdikkaasti laajoja kaaria. Nyt testataan, ovatko tavarat kiinni. Yritän istua kontissani tuolilla, mutta ei onnistu. Pitää ottaa tukea, kun tuoli liukuu alla. Selkänojaan ei uskalla nojata, kun muuten tuoli keikkaa. Vieressä punkan yksityisyyttä suojaavat verhot rullaavat itsekseen kiskon laidasta toiseen.

Ruokailutilana toimivassa kurssimessissä pystyy istumaan paremmin, kun tuolit ovat kiinni rungossa. Mutta keulassa sijaitsevana tilana se pomppii. Välillä tulee hurja mahasta sieppaava tunne. Tarjottimista on pidettävä kiinni, kun liukuesteverkkoja ei vielä ole pöydillä. Yhden kovemman nykäisyn aikana saan pidettyä tarjottimen paikallaan, mutta veitsi lentää pöydän poikki ja melkein puukottaa päädyssä taulussaan hymyilevää Tarja Halosta. Kenraali Puheloinen on ilmeisesti siirtynyt jo punkkaansa toipumaan. Merivoimien komentajalla on särö naamassaan.

Lopetan kirjoittamisen. Onneksi äsken oli kaapisto niin lähellä takana, että en tuiskahtanut selälleni. Läppäri meinasi myös mennä nurin, mutta ehdin juuri ja juuri kaapata sen kiinni. Ei tässä olokaan ole hyvä. Olen ollut pitkälläni aamupalaa lukuunottamatta. Söin yhden sämpylän. Lounaan jätin väliin. 10 minuutin kirjoitusrupeama nosti taas ällöttävän olon pintaan. Lepäämistä voi onneksi harrastaa hyvällä omallatunnolla. Päällikkö kuulutti, että turhaa liikkumista on vältettävä. Parempi oleskella majoitustiloissa ja keskittyä itsensä huoltamiseen. Päivänvalolla on lupa käydä peräkannella tupakalla, kunhan menee turvallisuussyistä pareittain.

Reissuun valmistautumisen univelat taitavat nyt kuittautua. Jos en ole muutenkaan mikään pirteyden perikuva, niin tässä keikutuksessa nukuttaa koko ajan. Pitkälläänkin oleminen on taiteenlaji. Punkka on poikittain laivaan nähden, joten ei ole vaaraa putoamisesta. Mutta selällään maha hytkyy koneen tärinästä ja laivan keinumisesta sillä tavoin, että se lisää vatkaamisen tunnetta vatsan onkaloissa. Helpompaa on olla kyljellään tai mahallaan. Konkarit neuvovat syömään näkkileipää. Se sitoo vatsan sisältöä hyvin. Toisaalta pitäisi yrittää syödä ja juoda mahdollisimman hyvin, niin olisi voimia. Jatkuva lihasten jännittäminen ja merisairaudesta johtuva kylmä hiki saavat suun kuivumaan. Jos ei juo, kierre pahenee.

Yritän silloin tällöin käydä kävelemässä. Käytävien koko leveys tulee hyödynnettyä tehokkaasti. Tässä tilanteessa jopa toivoisi hieman kapeampia käytäviä, niin voisi ottaa tukea kummastakin seinästä yhtä aikaa. Toisaalta jos itseään ei loukkaa, niin hosua saa vapaasti. Käytävät ovat tyhjät. Kaikki muutkin ovat pitkällään.

Jotkut kyselevät, onko pappi työkuntoinen. Pyydän määrittelemään työn. "Kykenevä piruntorjuntaan." No sitä pappi kyllä on! Polviltaanhan se muutenkin on tehokkainta. Tosin pönttöä ei ole vielä tarvinnut käydä syleilemässä. En ole vahingoniloinen, mutta aavistuksen verran tyytyväinen omaan suoritukseeni. Olen selvinnyt keskinkertaisesti. Pahoinvointilääkkeitä en ole käyttänyt ja paljon pahemmin merenkulkuun reagoivia löytyy. Vasta yhden tyypin olen kohdannut, joka on ollut jollain tavalla immuuni tätä röykytystä kohtaan.

Majoituskontin mataluus on nyt onni. Esimerkiksi vyötä pukiessa voi lukita itsensä paikalleen työntämällä pään kattoa vasten, jolloin ehtii nopeasti kiinnittää soljen tukea ottamatta. Jos tällaista menoa tulee enemmänkin, ei tarvitse arvailla, kumpaan suuntaan painonkehitys kulkee. Olin saanut pitkällään ollen taas hyvän olon ja ryntäsin päivälliselle. Alkuvauhti riitti puoleen väliin lautasta. Sitten tuli stoppi. Anteeksi vain kokit. Hymyssä suin väännätte ruokaa ja silakkapihvit olivat oikeasti hyviä. Iltapalan hedelmäsalaatti oli silti enemmän taivaan lahja. Raikasta ja helppoa.

Jos sauna, terva ja viina eivät auta, tauti on kuolemaksi. Saunan erinomaisuutta korostanee se, että edes tervaa ja viinaa ei tarvittu. Keli helpotti illaksi ja viimeisinkin paha olo kaikkosi saunan lämmössä. Raittiimman puoleiselle pastorille löylyttely kunnon keinunnassa olisi toki toiminut opettavaisena ekskursiona vauhdikkaisiin saunailtoihin, kun olisi kiuasta väistellen pitänyt osua lauteelle.

Hurjinta päiväetapissa lienee, että merenkulku ei ollut mitään erityisen pahaa. Tuulet eivät olleet mitään myrskylukemia. Itämerellä aalto vain voi olla niin terävää, että vähän vähemmälläkin puhurilla saa vauhtia. Pohjanmaa on aika pieni isoille aalloille. Täällä aikoinaan palvellut kaverini kertoi ennen lähtöäni, että miinalaivan yksi lempinimistä on "oksennussimulaattori". Mielenkiinnolla odottelen, mitä Biskajanlahti tuo tullessaan. Se on kuulemma tammikuussa äkäisimmillään. Pitää syödä nyt hyvin varastoon.

 

Päivän merimiesuskomus: Laivakelloa ei saa kiillottaa

Laivakello on jollain tavalla laivan ydin tai selu. Sitä ei saa koskaan kiillottaa eikä varsinkaan irrottaa. Siitä koituu suurta epäonnea. Laiva voi olla vaikka kuinka kiiltävä, mutta kello on hapettunut tai jopa ruosteessa. Ainoana poikkeuksena tiedän, että merimiehen lapsen kastetilaisuutta varten laivakellon voi irrottaa kastemaljaksi.