Eilen kuljettiin jälleen Kielin kanavan läpi. Eihän siitä ole kuin hetki, kun toiseen suuntaan mentiin. Ajankulun huomasi parhaiten ympärilleen katselemalla. Tammikuussa käväisin kannella kummassakin päässä olevien sulkujen kohdalla vilkuilemassa ympärilleni. Nyt oli mukava viettää pidempiäkin toveja lempeässä auringonpaisteessa ja haistella Suomesta tuttuja kesän tuoksuja. Matka eteni verkkaisesti ja tasaisesti kuin kiskoilla. Kapeassa kanavassa tuntui kuin olisi purjehtinut pellon tai metsäkaistaleen viereistä ojaa. Linnunlaulua kuului ensimmäistä kertaa.

Blogi%20191.jpg

Blogi%20192.jpg

Tammikuu ja toukokuu erosivat tunnelmaltaan ratkaisevasti. Menomatka oli kuin puolalaisesta taide-elokuvasta tai Kaurismäen filmeistä. Palatessa pieniä veneitä katsellen pääsi jo aurinkoiseen pursiseuran tunnelmaan.

Blogi%20193.jpg

Blogi%20194.jpg

Ennen ja jälkeen. Paluumatkalla vastaan tuli tuliterä suomalainen paperinkuljetuslaiva. Kyseisen varustamon sisaralusta saatettiin hetki Adeninlahdella. Suomalaisuus on ollut pinnalla muutenkin. Päässä on ilmeisesti keittiöstä kaikuneen musiikin johdosta soinut jo muutaman päivän ”Olen suomalainen”. Edes vakiokonstit eivät ole auttaneet. Paula Koivuniemen ”Aikuinen nainen” pyyhkii yleensä päässä soivat renkutukset pois. Ei toiminut. Kovin lääke, Meiju Suvaksen ”Pure korvaan mua”, on sellainen keino, jota ei pikkuvaivaan kannata kokeilla. Ei auttanut sekään.

Blogi%20195.jpg

Blogi%20196.jpg

Tammikuiset kanavan penkereet näyttivät ankeilta, mutta jostain syystä vesi oli silloin kirkkaampaa. Ilmeisesti maa-ainesta on kesällä enemmän liikkeellä. Tai sitten vain luonnon vehreys toimii kontrastina, joten vesi ainoastaan tuntuu sameammalta.

Blogi%20197.jpg

Blogi%20198.jpg

Luotsivene vaihtamassa luotsia. Pitkän kanavan aikana luotsi vaihtuu muutamaan kertaan. En tiedä, johtuuko se siitä, että kukin luotsi tuntee vain pienen pätkän kanavaa. Epäilen kuitenkin, että työvuorojen vuoksi järjestely on tehty näin. Muuten seitsemän tuntia päästä päähän kuljettavan kanavan työvuorot olisivat 14 tuntisia, ellei aio majoittua joka toinen yö eri päissä kanavaa.

Blogi%20199.jpg

Kanavan rannoilla oli todella siististi hoidettuja pihoja, maataloja, pyöräteitä ja jonkinnäköisiä puistoja tai ainakin puistonpenkkejä. Oli kuin kylänraittia olisi matkustanut sotalaivalla. Jotkut ottivat kuvia. Ohitimme myös kahvilan, jossa usein soitetaan suomalaisille sotalaivoille Porilaisten marssia. Tällä erää sitä ei kuulunut.

Blogi%20200.jpg

Luonto muistutti kovasti kotoista Suomea. Joku taistelija nojaili kaihoisasti reelinkiin ja iloitsi, ettei näitä maisemia ollut jo Suezilla. Muuten olisi tullut kova koti-ikävä. Itsekin tajusin taas oikein kunnolla, miksi ulkomaalaiset ylistävät Suomea kauniiksi. Oma silmä on tottunut ja pitää näkemäänsä tavallisena. Mutta eksoottisetkin palmut ja pensaat olivat loppujen lopuksi etelänmailla karuja. Ne kasvoivat hiekassa. Tämä vehreys on ihan jotakin muuta.

Blogi%20201.jpg

Kanavan poikki kulki vähän väliä losseja. Tämä hiihtohissiä muistuttava viritelmä oli vinkeä. Leijuva lossi.

 

Päivän sana: Siftaus

Haalaus tarkoitti aluksen vetämistä laituripaikasta toiseen. Siftaus on sama asia, mutta laituripaikan vaihtamiseen käytetään aluksen omaa konevoimaa.