Laivan kannella on tarjennut pelkässä t-paidassa jo muutamia päiviä. Kelit lämpenevät vähitellen. Meressä liikkuu myös toisenlaisia eläviä ja kojeita kuin kotimaan rannoilla ja satamissa on tottunut näkemään. Tänään bongasin ensimmäisen luonnonvaraisen delfiinin ja kuulemma näin myös merikilpikonnan. Lähempänä laivan laitaa konnan nähneet osasivat tietysti sielunsa silmin katsoa sitä vielä siinäkin vaiheessa, kun se oli hieman kauempana. Minä näin vain pienen valkoisen pisteen. Taisi olla sen pää. Erittäin selvästi sen sijaan erotin noin 370 m pitkän ja yli 40 metriä leveän kuivarahtialuksen, joka purjehti vastaan. Kunnioittavan välimatkan päästä sivuutimme toisemme. Vierestä olisi varmaan sen koon osannut paremmin hahmottaa.

Lämpenevät kelit muistuttavat pikkuhiljaa myös paukkupakkasten keskeltä reissuun lähteneelle, mitä hikoilu on. Poljin ennen iltasaunaa vajaan puoli tuntia kuntopyörää. Lopetettuani kuivasin lattialta kahvojen kohdalta pari kunnollista hikilammikkoa. Mitähän tuleman pitää, kun ulkona ei ole vielä edes shortsikeli? Pyykkiä tulee.

Urheilu ei ole ainoa pyykkipinoja kerryttävä tekijä. Vaikka normaalipalvelus ei hikoiluttaisikaan, täytyy tiiviissä yhteisössä hygieniaan kiinnittää erityistä huomiota. Ihoa vasten olevat vaatekappaleet kuuluu vaihtaa vähintään kerran päivässä. Edellispäivänä käytettyihin vaihtamista lasketa. Loputtoman monia alusvaate- ja sukkakertoja ei talon puolesta ole tarjolla, joten pyykkiä on pestävä useammin kuin kerran kuukaudessa. Merivoimien varusteita kuitatessani muistan ihmetelleeni, miten alusvaatekulutus oikein on suunniteltu, kun varusvarastolta jaettiin 5 t-paitaa, 5 paria sukkia ja 3 alushousut. Onneksi Säkylästä kuitattu hellevarustus lisäsi alusvaatteiden määrää reilusti. Kotoa otetuilla voi garderoobiaan vielä jatkaa tai halutessaan painottaa itselleen tutumpaan suuntaan. Ei tarvitse sentään olla joka ilta konetta pyörittämässä.

Pyykkitorneja olen aluksestamme löytänyt kolme. Voi niitä olla enemmänkin, mutta ne nyt ovat silmiini sattuneet.

Blogi%2024b.jpg

Tässä saunan pukuhuone upseerikäytävältä. Beige pyykkitorni ei turhilla napeilla ja hallintalaitteilla koreile. Sotalaivalla jopa pyykkikone ja kuivausrumpu vaikuttavat taistelua kestäviltä (ja sitä nähneiltä).

Yllä olevan pyykkikoneen vieressä on merimiessuihkua havainnollistava sarjakuva. Se muistuttaa myös siitä, että pyykätessä ei lotrata turhaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei satamassa saa pestä pyykkiä, ja että pientä pyykkimäärää pestäessä on koneen täyttämiseksi etsittävä toisen taistelijan pyykkejä rinnalle. Kimppapyykkäys aiheuttaa kuitenkin ilmeisen ongelman: pestävät vaatteet ovat kaikilla samanlaisia. Näppärä pyykkipussi rientää hätiin. Suljettava verkkokassin tapainen säkki estää pyykkitoverusten vaatteita sekoittumasta.

Kuivausrumpu on ehdoton kapine. Majoitustiloissa kun ei ole liikaa väljyyttä. Pyykkien levitteleminen majoituksiin tai laivan käytäville ei ole tilan puolesta mahdollista. Ja vaikka laivaa siivotaan päivittäin, ei puhtaita vaatteita mielellään ihan joka paikkaan ripusta. Kuivumistulos kohdealueen kostean kuumassa ilmastossakaan ei ehkä ole paras mahdollinen. Merituulessa kannella pyykkien kuivaaminen olisi tietysti tehokasta, mutta erilaisista lipuista ja liputussäännöistä tarkka laivasto tuskin kiskoo näkyville kalsari-sukka-rivistöä.

 

Päivän sana: Skotti

Laivan seinä. En tiedä, mistä nimitys juontaa juurensa. Autossa on ratti. Laivassa on ruori. Talossa on seinä. Aluksessa on skotti. Aivan jokapäiväisessä käytössä nimitys ei ole. Itse törmäsin siihen oppitunnilla vain mainintana, kun siivousohjeissa lattian ja katon lisäksi käskettiin pyyhkiä skotit.