Istun laivan peräkannella käsissäni valtava hampurilainen. Hampurilaistiski tarjoili päivällisen vaihteeksi pystygrillistä. Kokit ilmiselvästi epäonnistuivat pahan kerran, koska kouraani lätkäisty papin erikoinen ”Paholaispurilainen” maistuu taivaalliselta. Suolaiset pärskeet Punaisesta merestä antavat pikantin säväyksen. Shortseissa on tarjennut jo muutaman vuorokauden yötä päivää. Tunnelma kannella on upea. Iloinen puheensorina ja rento reggae sekoittuvat koneiden jylinään. Muutaman sekunnin ajan täytyy ihan uppoutua tunnelmoimaan. Hieno päätös laivatyöpäivälle.

Huoltoaluepalvelus on päivittäistä laivan siivoamista. Liikkuva asunto vaatii sen lisäksi keskivertomajoitusta järeämpiä talonmiehen töitä. Vahdista vapaa henkilöstö pistetään silloin liikekannalle laivatöihin. Kannen puhtaanapito on yksi merkittävimpiä operaatioita. Spoolaus ei kuitenkaan auta kaikkeen, kun vanhin voitehista ei poista esimerkiksi ruostetta. Toisinaan on otettava teräsharja kauniiseen käteen ja raaputeltava puhtaaksi suolaveden ruostuttamat kohdat. Paikkamaalaukseen osaa ottaneena alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, miksi laivat ovat läheltä katsottuna yllättävän luhmuisia ja epätasaisia maalipinnaltaan. Maalaamista on tehtävä jatkuvasti ja se tehdään merillä. Alusta ei kiskota telakalle kerran kuussa ja maalata keulasta perään uudelleen, vaan ainoastaan tarvittavat kohdat käsitellään.

Blogi%20042.jpg

Pollari saamassa uutta ilmettä. Ruoste pois ja maalia pintaan. Kuva: Jussi V.

Tänään olisi ollut hieno päivä mennä polttamaan nahkansa ulkoilmaan. Niinpä minä omana laivatyönäni kiinnitin punttisalille kaiutinjärjestelmiä. Nyt musiikki soi paremmin niin televisiosta kuin mp3-soittimista. Edellisellä laivatyökerralla olin myös ”siistissä” sisätyössä. Kiersin mukana siinä partiossa, joka puhdisti kaikki laivan lattiakaivot. Kotini on linnani. Ja mitä liikkuvampi linna, sitä vaihtelevammat työt.

Blogi%20041.jpg

Merivoimien laajaan asuvalikoimaan kuuluvat myös työhaalarit. Kavaiji ei sovi kaikkiin hommiin. Kuva: Mustis.

Blogi%20043.jpg

Edellinen laivatyöpäivä päättyi myös grillijuhlaan peräkannella. Auringon laskettua Välimereen ihastelin täysikuuta. Vielä en ole nähnyt kuun valossa välkkyvää planktonia, jota muutamat ovat jo kehuneet.

 

Päivän sana: Iron beach

Lämpötilat sallivat jo auringon palvomisen. Itse asiassa Suomessa olisi ylitetty helleraja. Hiekkarannat ovat niin lähellä mutta niin kaukana, joten rauta hioo rautaa, kun skönäri köllähtää kannelle aurinkoa tervehtimään. Lounastauko on virallista auringonottoaikaa. Aika korkealtahan tuo aurinko silloin paistaa, vaikka vielä muutama tuhat kilometriä on matkaa siihen pisteeseen, missä se paistaa suoraan yläpuolelta.